Kohtausten aikana potilas menettää osan kehonsa hallinnasta. Hoidon tavoite on löytää tapoja tämän hallinnan palauttamiseksi.

On yllättävää, kuinka vähän toiminnallisia kohtauksia on tutkittu. Toiminnalliset kohtaukset ovat suhteellisen tavallisia, joten parhaiden hoitomuotojen tutkiminen olisi perusteltua.

Viime vuosina tutkimustieto on kuitenkin lisääntynyt.  Tämä osio perustuu näihin tutkimuksiin ja professori John Stonen kokemuksiin satojen toiminnallisista kohtauksista kärsivien potilaiden hoidossa.

Seuraaviin tämän sivuston osiin perehtyminen on suositeltavaa ennen tämän osion lukemista:

Toiminnalliset kohtaukset: On erittäin tärkeää ymmärtää, että nämä oireet ovat tavallisia. Ne eivät tarkoita, että potilas kuvittelisi oireet tai olisi tulossa hulluksi. Oireita voidaan myös hoitaa ilman lääkitystä.

Aiheuttajat: On elintärkeää, että lääkäri on tutkinut potilaan huolella ja antanut oikean diagnoosin.

Psykologinen arvio: Saattaa olla hämmentävää, että lääkäri voi kirjoittaa lähetteen psykologille tai psykiatrille toiminnallisista oireista kärsivälle potilaalle. Tässä osiossa kerrotaan aiheesta tarkemmin.

Varoitusoireiden tunnistaminen

Suurimmalla osalla toiminnallisista kohtauksista kärsivistä potilaita esiintyy varoitusoireita ennen kohtauksia. Niitä ei esiinny joka kerta ja ne voivat olla vain muutaman sekunnin mittaisia.

Osa potilaista saa varoitusoireen, muttei muista sitä kohtauksen jälkeen. Toisinaan potilaan läheiset tai sukulaiset huomaavat varoituksen, vaikkei potilas itse huomaa mitään.

Osalla potilaista ei esiinny varoitusoireita, eivätkä he koskaan huomaa tällaista oiretta.

Kohtausten aikana potilas menettää osan kehonsa hallinnasta. Hoidon tavoite on löytää tapoja tämän hallinnan palauttamiseksi.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, millaisia varoitusoireet voivat olla. Tutkimusten mukaan tavallisia varoitusoireita ovat:

• rintakipu
• sydämen tykytys
• hengästyminen
• hikoilu
• turtuminen tai kihelmöinti
• huimaus tai pyörryttävä tunne
• vilunväristykset tai kuumuuden tunne
• dissosiatiiviset oireet – tajunnan sumeneminen
• tunne kontrollin menettämisestä tai “hulluksi tulemisesta”

Kaikki nämä oireet liittyvät ”taistele tai pakene”- ilmiöön, joka johtuu kehon adrenaliinipiikistä. Tällaiset oireet liittyvät myös paniikkikohtaukseen. Ne ovat elimistön hälytystilan oireita.

Samankaltaiset tutkimuksen ovat osoittaneet, että toiminnallisista kohtauksista kärsivät potilaat kehittävät muita useammin ulkona yksinliikkumisen pelon, väkijoukoissa liikkumisen pelon tai pelon liikkua paikoissa, joista pakeneminen on vaikeaa. Tämä liittyy usein nolostumisen pelkoon. Jos potilas saisi kohtauksen näissä paikoissa, voisi se johtaa noloon tilanteeseen.

Toiminnallisista kohtauksista kärsivät potilaat ovat usein huolissaan kohtauksen seurauksista. ”Ehkä en enää palaa tajuihini kohtauksen jälkeen”, ”Ehkä voin vammautua pysyvästi.” tai ”Ehkä menetän kehoni hallinnan pysyvästi jollain tavalla”.

Toisinaan toiminnalliset kohtaukset ovat kehon tapa päästä eroon kamalista varoitusoireina esiintyvistä tuntemuksista. Potilas ei siis aiheuta tajunnan sumentumista. Tajunnan sumentuminen on aivojen keino lopettaa varoitusoireet ja joskus tämä keino luo toistuvat toiminnalliset kohtaukset.

Varoitusoireiden hallinta

On perusteltua kysyä, kuinka tämä auttaa toiminnallisiin kohtauksiin.

Jos varoitusoireet oppii tunnistamaan, niitä saattaa oppia hallitsemaan tarpeeksi kohtausten välttämiseksi ja tilanteen hallinnan palauttamiseksi. Tämä voi olla mahdollista, vaikka varoitusoireet kestäisivät vain muutaman sekunnin ja hallinnan opettelu tapahtuu ajan kanssa.

Miten varoitusoireisiin voi vaikuttaa?

1.    Älä säikähdä! – Liittyykö oireisiin pelkoa tai paniikkia?

Oireisiin voi liittyä esimerkiksi seuraavia ajatuksia:

• ”Satutanko itseäni?”
• ”Olenko tulossa hulluksi?”
• ”Tuleeko tästä todella noloa?”
• ”Onko tämä epilepsiaa?”
• ”Kuolenko kohtauksen aikana?”

Vastaukset näihin kysymyksiin ovat yksinkertaisempia, kuin voisi uskoa.

• ”Satutanko itseäni?” Mahdollisesti. Mustelmat ja kuhmut ovat tavallisia ja toisinaan potilas voi murtaa luunsa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Toiminnallisia kohtauksia hoitavat lääkärit eivät kohtaa hengenvaarallisia vammoja saaneita potilaita. Osa potilaasta on hereillä kohtauksen aikana, vaikka potilas ei muista kohtausta jälkikäteen. Tämä tajunnan hereillä oleva osa näyttää estävän potilaan (ja muiden, esimerkiksi vauvan) vakavan vammautumisen. Tätä ei voi taata ja erittäin pieni osa potilaista käyttäytyy itsetuhoisesti kohtausten aikana tiedostamatta sitä.

• ”Olenko tulossa hulluksi?” Et.Potilas menettää tilapäisesti kehonsa hallinnan, muttei ole hullu.
• ”Tuleeko tästä todella noloa?” Ehkä. Mutta kannattaako sen takia vältellä mukavia asioita?
• ”Onko tämä epilepsiaa?” Ei, mutta jos asia epäilyttää, siitä kannattaa kysyä lääkäriltä.
• ”Kuolenko kohtauksen aikana?” Et. Näin ei ole koskaan tapahtunut.

2.     Yritä harhauttaa itseäsi.

Varoitusoireet saattavat tulla yllättäen ja hyvin voimakkaina. Silloin voi olla vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun, mutta sitä kannattaa yrittää. Kohtausta edeltävien muutaman sekunnin aikana ajatukset voivat täyttyä kehon tuntemuksista.

Jos potilas oppii keskittymään johonkin muuhun tai harhauttamaan itseään, siitä voi olla apua. Potilas voi esimerkiksi:

• laskea kertotauluja.
• ottaa lehden ja lukea sitä.
• puhua jollekulle.
• yrittää pelata tietokoneella, kännykällä tai muulla laitteella.
• laulaa lempilauluaan.

Psykologi voi auttaa opettelemaan tällaisia harjoituksia. Niitä käytetään myös paniikkikohtausten hoidossa. Paniikkikohtaukset ja dissosiatiiviset kohtaukset eivät ole täysin sama asia. Niillä on kuitenkin paljon yhteistä, ne ovat ikään kuin toistensa serkuksia.

Sheffieldin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet toisen oireiden hallintakeinon dissosiatiivisista kohtauksista kärsiville potilaille. Sitä kutsutaan “aistien maadoittamiseksi”

Tällä sivustolla tarjotaan lisätietoa paniikkikohtauksista. Tutustu ahdistuneisuutta ja paniikkia käsitteleviin osiin ja linkkiin paniikkikohtausten itsehoitomateriaaliin. Näistä voi olla hyötyä oireiden hoidossa.

Tässä englanninkielisessä videossa tohtori Courtney Raspin kertoo aistien maadoittamisesta.

3. Rauhoittele muita

Yksi kohtauksiin liittyvä ongelma on ympäröivien ihmisten reaktiot. Muut saattavat huolestua potilaan puolesta kohtauksen takia. Hekin saattavat hyötyä tähän sivustoon tutustumisesta. Osa potilaasta on hereillä kohtauksen aikana, vaikka potilas ei muista kohtausta jälkikäteen. Jos ympäröivät ihmiset ovat hätääntyneitä, se heikentää potillaankin vointia.

Ympäröivien ihmisten tulisi:

• pysyä rauhallisina ja rohkaisevina.
• varmistaa, että potilaalla on tilaa ympärillään.
• varmistaa, ettei potilaalla ole mitään suussaan.
• odottaa kohtauksen rauhoittumista.
• kannustaa potilasta nousemaan kohtauksen jälkeen.

Potilas saattaa jopa kyetä jatkamaan kesken jäänyttä tehtäväänsä esimerkiksi töissä tai koulussa.

Merkkejä varoitusoireiden hallinnan edistymisestä

1. Varoitusoireet lisääntyvät. Oireiden alkamiseen liittyy yleensä enemmän varoitusoireita. Kohtausten jatkuessa varoitukset voivat muuttua lyhyemmiksi ja kadota lopulta kokonaan. Toisinaan potilailla on varoitusoireita osana kohtausta. Ne kuitenkin unohtuvat kohtauksen aikana. Sukulaiset tai ystävät saattavat huomata tällaiset oireet. Potilas saattaa olla poissaoleva tai poikkeuksellisen väsynyt ennen kohtausta. Kun potilas oppii lisää kohtauksistaan, hän voi oppia tunnistamaan varoitusoireita, joista hän ei ollut aiemmin tietoinen.
2. Potilas tunnistaa varoitusoireet, muttei säikähdä niitä. Diagnoosin ymmärtäminen voi lieventää varoitusoireiden aikaansaamaa säikähdystä. Dissosiaation ja kehon ”taistele tai pakene” -reaktion tunteminen voivat vähentää oireisiin liittyviä pelkoja ja paniikkia.
3. Varoitusoireet pitenevät. Tämä on yksi hoidon tavoitteista. Mitä kauemmin potilas voi sietää varoitusoireita ennen kuin tajunta sumenee, sitä lähempänä hän on kohtausten hallinnan saavuttamista.
4. Potilas kykenee välttämään osan kohtauksista. Opittuaan harhauttamaan ajatuksiaan ja pysyessään rauhallisena potilas saattaa huomata, että hän saa vain varoitusoireita. Tajunnan sumentumista ja kohtausta ei aina tule. Tässä vaiheessa potilaan kuntoutus on edistynyt jo pitkälle.
5. Potilas pysyy tajuissaan koko kohtauksen ajan. Tämä voi olla pelottavaa, jos kohtauksiin liittyy normaalisti tajunnan- muistin menetys. Jos potilas kuitenkin pysyy tajuissaan, on se merkki kehon hallinnan lisääntymisestä ja edistyksestä oikeaan suuntaan.

Mikä toiminnalliset kohtaukset aiheuttaa?

Toiminnallisista kohtauksista kärsivät potilaat ovat usein hyvin hämmentyneitä siitä, mikä kohtaukset aiheuttaa. Kohtaukset saattavat vaikuttaa täysin sattumanvaraisilta. Ne eivät kuitenkaan aina ole täyttä sattumaa.

Tavallisimpia tilanteita, joissa toiminnalliset kohtaukset sattuvat ovat:

1. Levossa istualtaan tai makuulla. Levossa keho on paljon alttiimpi kohtauksille. Levossa aivot eivät keskity mihinkään, eikä niiden huomio kiinnity muihin asioihin. Tällaisessa tilassa on helpompi olla tietoinen kehon tuntemuksista kuten hengityksestä, sydämen sykkeestä ja pyörrytyksestä.

• Ruuhkaisissa paikoissa ja paikoissa, joista on vaikeaa paeta. Osa potilaista saa toiminnallisen kohtauksen todennäköisemmin tilanteissa, joissa kohtaus herättää huomiota. Potilas ei ehkä tiedosta sitä, mutta tällainen on yleensä julkinen paikka, kuten ostoskeskus tai elokuvateatteri. Kohtaus julkisella paikalla on nolompi, kuin kotona saatu kohtaus. Mitä enemmän potilas ennakoi mahdollista kohtausta ja sen epämiellyttäviä seurauksia, sitä todennäköisemmin se tapahtuu.

• Ajatusten ja muistojen laukaisemana. Osa toiminnallisista oireista kärsivistä potilaista huomaa, että kohtaukset laukaisee epämiellyttävien muistojen tai ajatusten pohtiminen.

• Sairaalassa. Potilailla on usein kohtauksia lääkärin odotushuoneessa tai vastaanotolla. Tämä näyttää johtuvan kohtauksista puhumisen ennakoimisesta ja yksinkertaisesti kohtausten ajattelemisesta. Lääkärit luulevat joskus, että potilas “esittää” kohtausta, kun kohtaus alkaa sairaalassa. Kohtaukselle on kuitenkin paljon tavallisempi syy.

Kohtauksia ei yleensä tapahdu stressaavissa tilanteissa tai kun potilaalla on paljon muuta ajateltavaa. Stressaavassa tilanteessa kohtaus ei saa valtaa, koska aivot ovat liian kuormittuneet. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi riidan aikana tai kiireessä päästä paikasta toiseen.

---