Toimintaterapian ensisijainen tavoite on mahdollistaa potilaan osallistuminen päivittäisiin toimintoihin, joita hänen täytyy tehdä, joita hän haluaa tehdä ja joita häneltä odotetaan. ”Toiminta” ei ainoastaan viittaa liikkumiseen. Sillä tarkoitetaan myös kaikkia muita päivittäisiä askareita, kuten peseytymistä, pukeutumista, ruuan valmistusta, kotitöitä, vapaa-ajan aktiviteetteja, kaupassa käyntiä, julkisen liikenteen käyttöä ja niin edelleen.
Toimintaterapeutit voivat auttaa toiminnallisten neurologisten liikeoireiden hoidossa fysioterapeuttien tavoin. He voivat myös auttaa esimerkiksi uupumuksen, kivun, dissosiatiivisten kohtausten, kognitiovaikeuksien, itsevarmuuden kehittämisen, ahdistuneisuuden ja matalan mielialan hoidossa.
Toimintaterapeutit miettivät yhdessä toiminnallisista neurologisista oireista kärsivien potilaiden kanssa, mitkä oireet rajoittavat päivittäisten toimien suorittamista ja millä tavalla. He kehittävät myös yhdessä suunnitelmia näiden haasteiden ratkaisemiseksi. Hoidon tavoitteena on potilaan toimintakyvyn, itsevarmuuden ja itsenäisyyden lisääminen.
Tavoitteiden asettaminen
Tavoitteiden asettaminen on tärkeä osa toiminnallisten neurologisten oireiden kuntoutusta. Toimintaterapeutti voi auttaa asettamaan kohtuullisia ja saavutettavia tavoitteita. Asteittain kasvavat tavoitteet auttavat itsevarmuuden kehittämisessä ja edistävät nopeampaa kuntoutumista.
Tavoitteiden laatiminen voi olla esimerkiksi tällaista:
Vaihe1:
Tunnista tavoitteesi ja listaa ne paperille. Voi olla hyödyllistä miettiä sekä lyhyen-, että pitkän tähtäimen tavoitteita. Voit asettaa tavoitteet esimerkiksi tietyille viikoille tai kuukausille. Toiset pitävät enemmän joustavista aikatauluista. Mieti, mikä sopii juuri sinulle ja laadi suunnitelma sen mukaan.
Vaihe 2:
Mieti, mitä vaaditaan jokaisen tavoitteen saavuttamiseen. Hajota tavoitteet kohtuullisiin työvaiheisiin. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Kohtuuttomat tavoitteet ja liian kuormittavat työvaiheet voivat aiheuttaa turhautumista, ahdistuneisuutta ja syödä itsevarmuutta.
Vaihe 3:
Laita tavoitteesi näkyvälle paikalle: esimerkiksi jääkaapin oveen tai kalenteriin, jota käytät päivittäin.
Vaihe 4:
Kerro tavoitteistasi läheisillesi, jotta he voivat tukea sinua niiden saavuttamisessa.
Vaihe 5:
Ruksaa tavoitteesi yli joka kerta, kun koet saavuttaneesi ne ja jatka kohti seuraavaa tavoitetta.
Pidä saavutettuja tavoitteita merkkinä edistymisestäsi.
Luota itseesi! Etene rauhassa ja kehitä itsevarmuuttasi onnistumisien myötä. Tällainen vaiheittain etenevä tavoitteiden asettaminen soveltuu minkä tahansa tavoitteen saavuttamiseen.
Huomaa: On tärkeää muistaa, että toiminnallisten oireiden voimakkuus vaihtelee eri aikoina. Tällainen vaihtelu on tavallista ja oireet usein pahenevat fyysisissä tai henkisissä stressitilanteissa. Tällaisissa pahenemisvaiheissa tärkeintä on säilyttää motivaatio kuntoutumiseen. Vaihteittain eteneviksi laaditut tavoitteet voivat auttaa kuntoutukseen palaamisessa. Palaa pari tavoitetta taaksepäin ja saavuta edelliset tavoitteet uudestaan. Tämä auttaa aktiivisuuden palauttamisessa.
Uupumus ja kivun hallinta, asteittain asetetut tavoitteet
Toimintaterapian ydintavoite toiminnallisista neurologisista oireista kärsivillä potilailla on uupumuksen ja kivun hallinta. Tätä kutsutaan usein aktiivisuuden rytmittämiseksi tähtääväksi harjoitteluksi
Toimintaterapeutit auttavat potilaita kipua ja uupumusta laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa. Näitä voivat olla esimerkiksi ”sata-nolla”-elämänrytmi, huono unihygienia, asento-ongelmat ja huonot elämäntavat (itsestä huolehtiminen, ravinto ja liikunta).
Asteittain asetetut tavoitteet päivittäisissä askareissa ovat tärkeä osa toimintaterapiaa toiminnallisten neurologisten oireiden hoidossa. Tavoitteissa hyödynnetään työ- ja lepojaksojen vuorottelua ja muita tunnettuja oireiden hallintakeinoja (esimerkiksi normaalin liikkeen ylläpitoa ja rentoutumisharjoituksia). Tällaiset harjoitukset ovat erittäin tärkeitä kivun ja uupumuksen hallinnassa.
Yhteistyö psykologin kanssa
Toimintaterapeutit tekevät yhteistyötä psykologien kanssa. He auttavat yhdessä toiminnallisista neurologisista oireista kärsiviä potilaita hallitsemaan stressiä, matalaa mielialaa, motivaation puutetta ja ahdistuneisuutta.
Hoitoon voi kuulua:
Stressin ja ahdistuneisuuden oireiden tunnistamisen harjoittelua. Esimerkiksi hikoilu, sykkeen nousu ja jalkojen hyytelömäinen tunne voivat liittyä stressiin.
Stressaavien tilanteiden ja toimintojen tunnistaminen. Lisäksi hoidon aikana mietitään, miksi nämä tuntuvat stressaavilta.
Stressinhallinta- ja rentoutumistekniikoihin tutustumista ja näiden tekniikoiden soveltamista arjessa.
Tuettua ja vaiheittaista altistumista vaikeille stressitilanteille. Tämä voi olla esimerkiksi julkisen liikenteen käytön harjoittelua stressinhallintatekniikoita hyödyntäen.
Stressin sietokyvyn kasvattamista ja normaalin arjen toimintakyvyn palauttamista
Itsevarmuuden ja minäpystyvyyden tunteen palauttamista. Positiivisen riskienoton kannustamista. Syiden miettimistä sille, miksi potilas saattaa vältellä tiettyjä tilanteita tai toimintoja.
Työelämään tai kouluun sopeutuminen
Toiminnallinen neurologinen oireisto voi tehdä työskentelystä tai koulunkäynnistä hyvin vaikeaa. Se voi myös vaikeuttaa töihin tai kouluun palaamista sairasloman jälkeen.
Työyhteisöllä ja koululla ei todennäköisesti ole kovin perusteellista tietoa toiminnallisiin neurologisiin oireisiin liittyvistä vaikeuksista. ”Näkymättömät” oireet, kuten kipu ja uupumus voi myös olla vaikea selittää. Toimintaterapeutit ovat tällaisten tilanteiden asiantuntijoita.
He voivat esimerkiksi:
Auttaa hahmottamaan, kuinka oireet vaikuttavat työkykyyn ja kykyyn opiskella.
Auttaa oireiden hallintakeinojen soveltamisessa työtehtäviin, työympäristöön tai kouluun.
Tehdä yhteistyötä koulun tai työnantajan kanssa. Tavoitteena on potilaan tukeminen työtehtävissään ja koulussa.
Tarjota neuvoja pienten muutosten tekemiseen. Näitä voivat olla esimerkiksi muutokset työrutiineissa, työtehtävissä, tehtävien palautuspäivämäärissä tai kokeisiin tarjotuissa aikarajoissa.
Apuvälineet
Toimintaterapeutit tarjoavat toisinaan apuvälineitä (kuten pyörätuoleja) ja muita esteettömiä liikkumisratkaisuja (kuten ramppeja ja tukikahvoja).
Apuvälineiden tarjoaminen on monimutkainen kysymys. Monille toiminnallisista neurologisista oireista kärsiville potilaille on sanottu, ettei heidän tulisi käyttää apuvälineitä. Tämä johtuu siitä, että apuvälineiden käytön uskotaan laajasti heikentävän liikuntakykyä ja hidastavan kuntoutumista. Apuvälineet aiheuttavat myös omia ongelmia, kuten nivelkipua ja lihasten surkastumista.
Näin ollen apuvälineiden käyttöä on hyvä välttää useimmissa tapauksissa, etenkin silloin, jos oireet ovat alkaneet hiljattain. Kuntoutus voi auttaa ja vähentää apuvälineiden tarvetta.
Apuvälineet voivat kuitenkin myös parantaa elämänlaatua ja ylläpitää itsenäistä elämää tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi potilas, joka on vaarassa loukkaantua ilman apuvälinettä, hyötyy sellaisen käytöstä. Myös potilas, jonka kuntoutus on päättynyt ja hänellä on edelleen toimintakykyä voimakkaasti rajoittavia oireita voi hyötyä apuvälineiden käytöstä.
Terveen järjen käyttö on paras ratkaisu apuvälineiden käyttöön. Toiminnallisiin neurologisiin oireisiin perehtynyt toimintaterapeutti voi auttaa apuvälineisiin liittyvissä kysymyksissä.
Avustajat
Toimintaterapeutit voivat auttaa myös avustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tällä tarkoitetaan sekä perheenjäsenten, että muiden tarjoamaa apua.
Toimintaterapeutin kuntoutus voi myös edistää itsenäistä elämää ja vähentää avustamisen tarvetta. Avustajien tarve voi olla välttämätön joissain tilanteissa, mutta pitkittynyt turvautuminen avustajiin voi:
Heikentää itsevarmuutta
Huonontaa kuntoa ja lihasvoimaa
Vähentää itsenäisyyttä
Vaikeuttaa ihmissuhteita, jos läheiset ovat vastuussa avustamisesta
Toimintaterapeutit kannustavat siis toiminnallisista neurologisista oireista kärsiviä potilaita suorittamaan päivittäisiä toimintojaan itsenäisesti ja mahdollisimman vähäisillä apuvälineillä. Tämä tukee itsenäisyyttä, sekä kuntoutumisen ja toipumisen mahdollisuuksia.
Toimintaterapeutit kannustavat potilaita näkemään päivittäiset askareet osana kuntoutusta. Monipuolisten askareiden suorittaminen edistää toimintakykyä, jaksamista ja itsevarmuutta
Kiitokset:
Kiitos Clare Nicholsonille, National Hospital of Neurologyn toimintaterapeutille Lontoosta. Hän on laatinut tämän sivun tammikuussa 2020. Clare hyödyntää toimintaterapiaa osana monialaista toiminnallisten neurologisten oireiden hoitotiimiä.
Heinäkuussa 2020 Clare oli mukana toimintaterapian hoitosuositusten julkaisemisessa englanninkielisessä julkaisussa Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry. Artikkelin voi myös ladata täältä.
