Toiminnallinen dystonia esiintyy potilailla tyypillisesti joko nyrkkiin puristuneena kätenä tai kaartuneina sormina.
Toinen tavallinen toiminnalliseen dystoniaan liittyviä ongelma on nilkan kääntyminen sisäänpäin. Nilkka saattaa myös samalla osoittaa alaspäin.
Potilaan voi olla vaikeaa tai mahdotonta muuttaa näitä asentoja.
Oheisissa kuvissa näytetään, kuinka fiksoituneita asennot voivat olla:
Toisinaan ongelma on väliaikainen ja ajoittainen (kramppi). Toiminnallinen dystonia/ fiksoitunut dystonia tarkoittaa tilannetta, jossa oire on pitkäaikainen ja jatkuva.
Aivoista löytyy kehon ja raajojen ”kartta”.
Yksinkertaistettuna tämä kartta on häiriintynyt toiminnallisessa dystoniassa. Tähän on useita syitä. Tällöin aivot luulevat, että kaartuvat sormet tai nyrkkiin puristettu käsi on raajan normaali asento. Potilas kuitenkin tietää, ettei asento ole normaali.
Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi fyysinen sairaus, raajaheikkous ja liikuntakyvyttömyys voivat vääristää aivojen karttaa kehosta.
Kuntoutuksen haasteena on aivojen uudelleenkouluttaminen tavalla, jossa raajojen asento palaa normaaliksi kehon kartassa.
Alla olevassa videossa toiminnallisesta dystoniaa sairastava potilas kuvaa raajansa asentoa silmät kiinni. Silmät kiinni kuvattuna raajan asento tuntuu normaalilta, vaikka se ei sitä ole. Raajan kääntäminen oikeaan asentoon saattaa synnyttää mielikuvan siitä, että raaja onkin väärässä asennossa. Tämä kuvaa sitä, kuinka kehon kartta voi olla vääristynyt toiminnallisessa dystoniassa.
Toiminnallisen dystonian oireet ovat osittain päällekkäisiä monimuotoisen kipuoireyhtymän (CRPS) oireiden kanssa. Lisätietoja monimuotoisesta kipuoireyhtymästä löytyy omalta sivultaan tältä sivustolta.
Monimuotoisessa kipuoireyhtymässä (CRPS) raajaan kehittyy särkyä, joka ei parane ja saattaa jopa pahentua, vaikka sen aiheuttanut vamma on parantunut. Toiminnallinen dystonia on yksi kipuoireyhtymään liittyvistä oireista.
Toiminnalliseen dystoniaan liittyy tavallisesti kipua. Toiminnallinen dystonia on kuitenkin mahdollinen myös ilma kipua.
Dystonian mahdollisiin aiheuttajiin perehtyneen lääkärin tulisi tehdä toiminnallisen dystonian diagnoosi.
Toiminnallinen dystonia alkaa usein yllättäen, mutta voi myös kehittyä asteittain. Se voi kehittyä esimerkiksi seuraavien tilanteiden jälkeen:
Aikuisilla, joilla ei ole aiemmin esiintynyt dystonian oireita, mutta joilla dystonia alkaa yllättäen, oire on erittäin todennäköisesti toiminnallinen. Tämä on totta varsinkin siinä tapauksessa, jos oire alkaa muiden toiminnallisten neurologisten oireiden yhteydessä. Tällaisessa tapauksessa dystonia muistuttaa yllä olevia kuvia.
Dystonia on neurologinen termi epänormaalille ja pitkäkestoiselle lihassupistukselle, joka aiheuttaa muutoksen ruumiin asennossa.
Dystonioita on monenlaisia. Esimerkiksi kirjoittajan kramppi, kervikaalinen dystonia eli torticollis ja yleistynyt dystonia. Dystonia voi myös esiintyä monen neurologisen sairauden oireena.
Osa näistä dystonioista, esimerkiksi kirjoittajan kramppi, ei liity aivoja vaurioittavaan sairauteen. Miksi sitä ei siis sanota toiminnalliseksi oireeksi?
On tärkeää huomioida, että toiminnalliset oireet ovat aitoja ja ne liittyvät ongelmaan hermoston toiminnassa.
Toisin kuin useissa aivosairauksissa, toiminnallisiin oireisiin liittyy kuitenkin parantumisen mahdollisuus. Toiminnallisen dystonian oireet voivat helpottua esimerkiksi hypnoosin ja fysioterapian avulla. Muihin dystonian muotoihin tällaiset hoitokeinot eivät auta.
Lisäksi kirjoittajan krampista kärsivillä ei esiinny muita tällä sivustolla kuvattuja toiminnallisia oireita. Sen sijaan toiminnallisesta dystoniasta kärsivillä potilailla muut toiminnalliset oireet ovat tavallisia.
Kieltämättä toiminnallinen dystonia on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa ja jopa perusteetonta on jakaa ongelmia elimellisiin sairauksiin kuuluviksi ja niihin kuulumattomiksi.
Tutustu tämän sivuston hoitoja käsitteleviin osiin.
Koetko saaneesi oikean diagnoosin?
On välttämätöntä, että potilas kokee saaneensa oikean diagnoosin. Muuten seuraavaksi ehdotetut itsehallinta- ja itsehoito-ohjeet on hankala ottaa käyttöön.
Jos potilas kokee toiminnallisten dystonian diagnoosin vääräksi, on tärkeää tarkastella diagnoosin antamisperusteita. Yleensä taudinkuva vastaa toiminnallisten dystonian tavallisia piirteitä. Diagnoosin tehneen lääkärin kanssa voi keskustella diagnoosista tarkemmin. Rehellinen keskustelu diagnoosiin liittyvistä epäilyistä voi auttaa tilanteen ymmärtämisessä.
Toiminnallinen dystonia ei vaadi stressiä lauetakseen. Itse asiassa toiminnallinen dystonia on selkeimmin havaittavissa, kun potilas on rauhallinen. Mikäli lääkäri ehdotti oireiden liittyvän stressiin, diagnoosi voi tuntua väärältä stressittömässä elämäntilanteessa. Tällöin kyseessä on voinut olla väärinkäsitys. Stressi on todettu toiminnallisen dystonian oireiden syntytekijäksi, mutta se on vain yksi tekijä muiden joukossa. Elämäntilanteen stressitekijät, tai niiden puute, eivät vaikuta toiminnallisen dystonian syntyyn.
Parhaiten toiminnallisen dystonian hoitoon soveltuvia harjoituksia kehitetään edelleen.
Yleisesti dystonisen raajan liikuttaminen on erittäin tärkeää, vaikka fiksoituneen raajan liikuttaminen voikin olla haasteellista.
Osa seuraavista harjoituksista voi auttaa.
Tutustu tämän sivuston hoitomuotoja käsitteleviin osiin saadaksesi lisätietoa mahdollisista oireitasi vastaavista hoidoista.
Ohjaamme sinut Edinburghin yliopiston lahjoitus-sivustolle. Lahjoituksia käytetään sivuston ylläpitoon ja toiminnallisten häiriöiden tutkimiseen.
