Ennen tämän sivun lukemista on hyvä tarkistaa lääkäriltä, ovatko lyyhistymiskohtauksesi toiminnallisia. Jos lyyhistymiskohtaus on diagnosoitu idiopaattisiksi lyyhistymiskohtauksiksi tai kryptogeenisiksi lyyhistymiskohtauksiksi, voi sivuun perehtymisestä olla hyötyä. Jos lyyhistymiskohtaukset johtuvat esimerkiksi sydänvaivasta tai epilepsiasta, lääkäri voi tarjota oireesta enemmän tietoa. Tällöin tämän sivun informaatio ei koske sinua.
Toiminnallisella lyyhistymiskohtauksella tarkoitetaan yllättävää kaatumista ilman havaittavaa tajunnan sumenemista. Yleensä lyyhistymiskohtaus tapahtuu kävellessä tai seistessä ja ilman ennakkovaroitusta. Lyyhistymiskohtaukset ovat pelottavia. Ne aiheuttavat usein vammoja etenkin polviin, kyynärpäihin ja kasvoihin.
Lyyhistymiskohtauksille on useita syitä, kuten yksinkertainen kaatuminen, matala verenpaine ja epilepsia. Erityisesti alle 65-vuotiailla lyyhistymiskohtaus on kuitenkin melko usein toiminnallisen neurologinen oire. Sitä voi toisinaan tarkastella ikään kuin hyvin lyhyenä toiminnallisena kohtauksena eli ei-epileptisenä kohtauksena.
Tuntemattomista syistä johtuen yli 90 % lyyhistymiskohtauksista esiintyy naisilla. Myös miehille voi kuitenkin kehittyä sama ongelma. Oire alkaa yleensä 45–55-vuoden iässä. Tämä on hieman myöhemmin, kuin muissa tällä sivustossa kuvatuissa oireissa. Lyyhistymiskohtaukset voivat kuitenkin alkaa missä iässä tahansa.
Lyyhistymiskohtauksista kärsivät potilaat kuvailevat oirettaan seuraavasti:
“Kävelin vain ihan normaalisti ja mietin omia asioitani.” Lyyhistymiskohtauksella tarkoitetaan yllättävää kaatumista kävellessä tai seistessä.
“Sille ei ollut mitään syytä.” Yleensä lyyhistymiskohtauksella ei ole tunnistettavaa laukaisijaa. Osa potilaista kertoo kuitenkin saavansa kohtauksen todennäköisemmin tietyissä tilanteissa, kuten portaiden yläpäässä tai ruuhkaisessa supermarketissa. Tämä voi liittyä ”aistien ylikuormittumiseen”, jota osa kokee näissä tilanteissa (lisää tästä alla).
“Kävelin normaalisi ja yhtäkkiä olinkin maassa. En usko, että menetin tajuntani.” Toiminnallisista lyyhistymiskohtauksista kärsivät potilaat eivät yleensä muista itse kaatumista. He kuitenkin ovat tietoisia maahan osumishetkestä tai hetkistä muutama sekunti ennen osumaa. Esimerkiksi liukastumisessa kaatuva yleensä muistaa kaatumistilanteen (usein hyvin tarkasti). Toiminnallinen lyyhistymiskohtaus eroaa myös toiminnallisesta kohtauksesta, johon kuuluu tajunnan sumenemista.
”Pääsin takaisin jaloilleni melko nopeasti.” Toisin kuin epilepsiakohtauksen tai pyörtymisen jälkeen, toiminnallisen lyyhistymiskohtauksen jälkeen potilas pääsee takaisin jaloilleen melko nopeasti.
“Satutan itseäni toistuvasti.” Vamma on toiminnallisen lyyhistymiskohtauksen tavallinen seuraus. Ranskassa lyyhistymiskohtauksesta käytetään nimeä ”maladies de genius bleus” (sinisten polvien tauti), koska suuri osa lyyhistymiskohtauksista kärsivistä potilaista kaatuu polvilleen aiheuttaen mustelmia. Muita tyypillisiä vammoja ovat ranteiden ja käsien vammat sekä kasvojen vammat. Lyyhistymiskohtauksessa potilas ei vajoa paikalleen (kuten pyörtymisessä). Sen sijaan hän, nimen omaisesti, lyyhistyy maahan.
”Kaatumiset ovat saaneet minut pelkäämään ulos menemistä.” On luonnollista, että yllättävät kaatumiset saavat potilaan pelkäämään ulos menemistä. Kaatumiset voivat olla kivuliaita, mutta myös aiheuttaa häpeää ja nolostumista. Erityisesti potilaat kokevat nolostuttavana, kun muut tulevat apuun kaatumisen jälkeen. Kaikissa kohtauksia aiheuttavissa vaivoissa potilaalle kehittyy usein ulos menemisen pelko. Myös toiminnallisista lyyhistymiskohtauksista kärsivät potilaat pelkäävät usein mennä yksin ulos. Tämä voi olla hyvä ottaa huomioon sairauden hoidossa.
Toiminnallisiin lyyhistymiskohtauksiin liittyy hyvin ainutlaatuisia erityispiirteitä. On erittäin epätodennäköistä, että oireen taustalla olisi muu syy, jos oireisiin liittyy kaikki yllä kuvatut elementit. Tällainen muu syy voisi olla esimerkiksi epilepsia tai sydänvaiva,
Vanhemmilla ihmisillä verenpaineen yllättävä lasku voi aiheuttaa lyyhistymiskohtauksen. Lääkärit käyttävät termejä synkope ja vasovagaalinen synkope kuvaillessaan matalan verenpaineen aiheuttamaa pyörtymistä.
Lyyhistymiskohtauksen tutkimuksessa saatetaan hyödyntää sydänfilmiä ja pitkäaikaista sydänfilmin seurantaa (Holter-tutkimus). Tavoitteena on lyyhistymiskohtauksen aikaisen toiminnan mittaaminen. on äärimmäisen epätodennäköistä, että ainoana oireena esiintyvät lyyhistymiskohtaukset johtuisivat epilepsiasta. Etenkin tämä on totta silloin, jos potilaalla ei esiinny mitään epilepsiatyyppiä ennestään.
Toisinaan lyyhistymiskohtaukset johtuvat polven tai lonkan epävakaudesta. Potilas saattaa myös kompastella toistuvasti. Yleensä potilas kuitenkin tällöin muistaa kaatumistapahtuman. Koko tilanne saattaa usein jäädä muistiin ikään kuin hidastettuna.
Vammat kuuluvat toiminnallisiin lyyhistymiskohtauksiin. Ne voivat pahimmillaan olla murtuneita luita tai katkenneita hampaita, mutta edes useat päivittäiset lyyhistymiskohtaukset eivät johda hengenvaarallisiin vammoihin. Toiminnallinen lyyhistymiskohtaus eroaa näin epilepsiasta ja jopa pyörtymisestä, joihin valitettavasti toisinaan liittyy vakavia vammoja.
Toiminnallisessa lyyhistymiskohtauksessa potilas ei aidosti menetä tajuntaansa, joten keho ei jää täysin ilman suojaa. Kohtauksessa on kyse enemmänkin tietoisuuden menettämisenä, joten keho on osittain suojattu. Tästä syystä potilas nimenomaan lyyhistyy lyyhistymiskohtauksessa ennemmin kuin kaatuu. Potilas voi myös usein (ei aina) välttää tielleen osuvia huonekaluja ja muita esteitä lyyhistymiskohtauksen aikana.
Tällä sivulla tarjotaan yleistietoa toiminnallisen lyyhistymiskohtausten synnystä
Toiminnallisiin lyyhistymiskohtauksiin liittyy vielä paljon sellaista, mitä tutkijat eivät ymmärrä. Joillain potilailla kohtaukset ovat todellakin kryptogeenisiä eli lääkäreillä ei ole käsitystä niiden aiheuttajista. Tällaisissa tapauksissa ei oireita voida varmuudella todeta toiminnallisiksi, mutta toiminnallisen oireen mahdollisuutta ei voida sulkea poiskaan.
Joskus potilaan oireissa voi olla piirteitä, joita tavataan muissa toiminnallisissa oireyhtymissä. Tällaisia toiminnallisten oireiden piirteitä ovat esimerkiksi seuraavat:
• Osalla toiminnallisia kohtauksia saavista potilaista kohtaukset voivat muuttua lyyhistymiskohtauksiksi parantumisen myötä. Toisinaan lyyhistymiskohtaukset taas kehittyvät toiminnallisiksi kohtauksiksi. Tällainen esimerkki on tältä sivustolta löytyvä Maryn englanninkielinen tarina.
• Osalla toiminnallisesta raajaheikkoudesta kärsivistä potilaista esiintyy lyyhistymiskohtauksia, kun heikko jalka ”antaa periksi”. Vaikka tätä voisi kutsua tavalliseksi kaatumiseksi, potilas kokee usein lievää heikotusta ja huomaa seuraavaksi olevansa maassa. Se, että kaatumistapahtuma ei jää muistiin, liittyy enemmän lyyhistymiskohtaukseen.
• Monet toiminnallista lyyhistymiskohtauksista kärsivät tuntevat olonsa oudoksi ennen kohtausta. Toisinaan tämä voi olla ajatuksen sumentumista, joka liittyy dissosiaatioksi kutsuttuun oireeseen (katso lisätietoa oireen omalta sivulta).
• Osalla lyyhistymiskohtauksia esiintyy vain kodin ulkopuolella. Jos kohtaukset johtuisivat epilepsiasta tai sydänvaivasta, niitä esiintyisi sattumanvaraisesti.
• Lyyhistymiskohtausten hoito toiminnallisina oireina voi auttaa osaa potilaista, vaikka lyyhistymiskohtaukset ovat yleensä vaikeasti ratkaistava ongelma.
Seuraava esimerkki kuvaa toiminnalliseen lyyhistymiskohtaukseen johtavaa tapahtumaketjua:
Potilas liukastuu, pyörtyy tai kaatuu. Tämän aiheuttama säikähtäminen tai shokki herkistää hermoston tuleville kaatumisille.
Satunnainen toiminnallinen kohtaus seistessä tai kävellessä tai huimauksen tunne johtaa toiseen kaatumiseen. Tällä kertaa kyseessä on toiminnallinen lyyhistymiskohtaus, joka aiheuttaa uuden säikähdyksen tai shokin.
Aivotieteellisestä näkökulmasta potilaan keho ja hermosto on nyt viritetty saamaan yllättäviä lyyhistymiskohtauksia. Kaikki myöhemmät kaatumiset vahvistavat hermostoon kehittynyttä herkkyyttä. Kaatumiset eivät enää välttämättä tarvitse mitään laukaisevaa tekijää, vaan voivat esiintyä satunnaisesti. Kuten muutkin toiminnalliset oireet, myös toiminnalliset lyyhistymiskohtaukset ovat aitoja ja oikeita. Ne eivät johdu siitä, että potilas haluaa kaatua tahallaan.
Toiminnallisista lyyhistymiskohtauksista kärsivä potilas voi kehittää pelon tulevista kaatumisista. Pelko itsessään riittää lisäämään uusien kaatumisten todennäköisyyttä. Osalle potilaista kehittyy noidankehä, jossa kaatuminen lisää kaatumisten pelkoa, mikä vastaavasti kasvattaa tulevien kaatumisten todennäköisyyttä.
Osa potilaista kertoo, että joinain päivinä he tietävät lyyhistymiskohtauksen olevan todennäköisempi. He eivät tiedä tarkalleen, milloin kohtaus tapahtuu. Itse kaatuminen on kamalaa, mutta jälkeenpäin heillä on tunne, että uutta kohtausta ei tule enää samana päivänä tai esimerkiksi samalla viikolla.
Diagnoosin ymmärtäminen
Kuten muissakin toiminnallisissa oireissa ja häiriöissä, myös toiminnallisessa lyyhistymiskohtauksessa diagnoosin ymmärtäminen on hoidon ensimmäinen askel. Toiminnalliset lyyhistymiskohtaukset ovat yksinään tarpeeksi ikäviä. Jos niiden lisäksi murehtii siitä, johtuvatko oireet epilepsiasta tai sydänvaivasta, toiminnalliset lyyhistymiskohtaukset todennäköisesti pahenevat.
On hyvä ymmärtää, että toiminnalliset lyyhistymiskohtaukset ovat suhteellisen tavallinen lääketieteellinen vaiva. Kokeneet lääkärit osaavat tunnistaa sen välittömästi, eikä toiminnallista lyyhistymiskohtausta voi sekoittaa mihinkään muuhun sairauteen tai vaivaan.
Varoitusoireiden tunnistaminen
Useimmilla toiminnallisista lyyhistymiskohtauksista kärsivillä potilailla ei esiinny varoitusoireita tai niitä esiintyy vain muutaman ensimmäisen kohtauksen yhteydessä. Toisinaan varoitusoireet voi oppia tunnistamaan. Näitä voi olla dissosiatiiviset oireet tai kehon merkit siitä, että se on menossa ”hälytystilaan”. Tällaisia oireita voivat olla esimerkiksi sydämen tykytys ja kuumottava tunne. Jos toiminnalliseen lyyhistymiskohtaukseen liittyy edes muutaman sekunnin mittainen varoitusoire, voi oireen pidentämistä harjoitella harhauttamistekniikoita käyttäen. Tätä samaa hoitokeinoa hyödynnetään toiminnallisten kohtauksien hoidossa.
Tapahtuvatko toiminnalliset lyyhistymiskohtaukset tietyissä tilanteissa?
Pienellä osalla potilaista esiintyy lyyhistymiskohtauksia vain kodin ulkopuolella. Ilmiö on sama, kuin paniikkikohtauksista kärsivillä potilailla, jotka saavat kohtauksia vain poistuessaan kotinsa turvasta.
Jos varoitusoireita ei ole
Kuten muissa toiminallisissa kohtauksissa, myös toiminnallisiin lyyhistymiskohtauksiin voi liittyä varoitusoireita, joita potilas ei havaitse itse. Tällöin ympäröivät ihmiset saattavat huomata muutoksia potilaassa juuri ennen kohtausta. Tällaisia oireita voi olla ”hiljaiseksi meneminen” tai “nukahtaminen silmät auki”, johon liittyy lasittunut katse. Jos ystävät tai perheenjäsenet huomaavat tällaisia dissosiatiivisia oireita, heitä voi pyytää kertomaan niistä. Tällöin potilas voi oppia tunnistamaan varoitusoireisiin liittyviä tuntemuksia.
Osaan dissosiatiivista oireista kuuluu se, ettei potilas itse huomaa kohtausta edeltävää tajunnan sumentumista. Näin ollen osa dissosiatiivista oireista kärsivistä potilaista tarvitsee hiukan harjoitusta oppiakseen tunnistamaan dissosiatiiviset oireet.
Suurimmalla osalla toiminnallisista lyyhistymiskohtauksista kärsivistä potilaita ei esiinny minkäänlaisia varoitusoireita. Toiminnallisia lyyhistymiskohtauksia myös tapahtuu sattumanvaraisesti kaikkialla, jopa kotona. Tällöin voi vaikuttaa siltä, ettei lyyhistymiskohtauksiin ole mahdollista löytää hoitoa. Hoitoa ei tunnu löytyvän, vaikka potilas ymmärtää ja hyväksyy saamansa toiminnallisen oireen diagnoosin. Muita mahdollisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi:
Lääkitys
Osa lääkitystä käsittelevällä sivulla mainituista lääkkeistä voi olla kokeilemisen arvoisia. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi amitryptiliini. Näitä käytetään toisinaan katapleksiaksi kutsutun, kaatumisia aiheuttavan sairauden hoidossa ja niiden käytöstä on joitain onnistuneita viitteitä.
Keskusteluhoidot
Jos toiminnalliset lyyhistymiskohtaukset hallitsevat elämää, kohtauksesta murehtiminen ja toistuvat kohtaukset voivat luoda ylitsepääsemättömän noidankehän. Murehtimista voi aiheuttaa epätietoisuus seuraavan kohtauksen ajankohdasta ja mahdollisten vammojen pelko. Murehtimisesta keskusteleminen lääkärin tai psykologin kanssa voi auttaa. Psykologi voi soveltaa hoidossa paniikkikohtauksiin käytettyjä menetelmiä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kodista poistumisen harjoittelu asteittain tai kaatumisen liittyvän häpeäntunteen käsittely. Myös avun vastaanottamiseen totuttelu kaatumisen jälkeen ja vammautumisen pelon käsittely voivat kuulua keskusteluhoidon tavoitteisiin.
Kaikesta hoidosta huolimatta osalla toiminnallisista lyyhistymiskohtauksista kärsiviä potilaita oireet pysyvät samanlaisina. Saattaa olla, että toiminnallisiin lyyhistymiskohtauksiin liittyy jotain, jota tutkijat eivät vielä täysin ymmärrä. On myös mahdollista, että lyyhistymiskohtauksista kehittyy niin vakiintunut hermoston toimintamalli, että sen muuttaminen on liian vaikeaa.
Jos oireet eivät poistu, vaaditaan perheeltä, ystäviltä ja terveydenhoidon ammattilaisilta ymmärrystä. Kaikkien on tärkeää oppia elämään oireiden kanssa niin hyvin kuin mahdollista. On hyvä käydä läpi, kuinka ympäröivien ihmisten tulisi toimia kohtausten aikana. Moni toiminnallisista lyyhistymiskohtauksista kärsivä kykenee käymään töissä ja elämään normaalia elämää toistuvista kohtauksista huolimatta.
Ohjaamme sinut Edinburghin yliopiston lahjoitus-sivustolle. Lahjoituksia käytetään sivuston ylläpitoon ja toiminnallisten häiriöiden tutkimiseen.
