Toiminnalliset kohtaukset ovat yleisimpiä toiminnallisia neurologisia oireita.
Toiminnallisia kohtauksia on kutsuttu myös dissosiatiivisiksi kohtauksiksi, psykogeenisiksi kohtauksiksi ja ei-epileptisiksi kohtauksiksi. Tässä oppaassa käytetään pääosin termiä ”toiminnalliset kohtaukset”.
Toiminnalliset kohtaukset ovat pelottavia ja toimintakykyä heikentäviä. Ne muistuttavat hyvin paljon epilepsiakohtausta tai pyörtymistä. Kohtaukseen voi liittyä kehon tärinää tai pitkäaikaisia tajunnanhäiriöitä.
Epilepsiakohtaus johtuu aivojen äkillisestä, epänormaalista sähköisestä purkauksesta. Sen sijaan toiminnallisissa kohtauksissa aivoissa ei nähdä tällaista sähköistä purkaustoimintaa. (katso kuva)
Toisin kuin epilepsiassa, toiminnalliset kohtaukset eivät johdu aivojen sähkötoiminnan häiriöistä tai muusta neurologisesta sairaudesta. Sen sijaan ne johtuvat hermoston väliaikaisesta toimintahäiriöstä ja muistuttavat transsimaista tilaa. Toiminnalliset kohtaukset ovat hoidettavissa, joskaan eivät lääkkeillä. Kohtauksia hoidetaan opettelemalla keinoja hallita niitä ja selvittämällä, miksi kohtaukset ovat alun perin alkaneet.
Toiminnalliset kohtaukset ovat tavallisia. Lähes puolella sairaalaan tuoduista epäillyistä epilepsiakohtauspotilaista kohtaus osoittautuu toiminnalliseksi. Yhdistyneissä kuningaskunnissa noin 50,000 ihmistä ja Yhdysvalloissa 250,000 ihmistä saa toiminnallisia kohtauksia.
Useat toiminnallisia kohtauksia saavat potilaat diagnosoidaan jossain hoidon vaiheessa väärin epilepsiapotilaiksi. Osa saa jopa lääkitystä epilepsian hoitoon.
Toiminnallisia kohtauksia on kahdenlaisia:
Kohtauksiin liittyy liikettä– tyypillisesti kohtaukseen liittyy äkillisiä, riuhtovia liikkeitä, jotka näyttävät kouristuskohtaukselta
Kohtauksiin ei liity liikettä– näissä kohtauksissa potilas kaatuu maahan ja makaa liikkumatta ja reagoimatta jopa useita minuutteja. Osaan näistä kohtauksista voi liittyä tuijotuskohtauksia.
Tutkimuksessa lääkäri pyrkii erottamaan toiminnallisen kohtauksen epileptisestä kohtauksesta. Erottavia piirteitä ovat muun muassa:
Potilaalle toiminnallisten kohtausten kuvaileminen on usein epilepsiakohtauksiakin vaikeampaa.
Tyypillisesti vain epilepsiaan erikoistunut lääkäri (neurologi) voi varmuudella erottaa toiminnalliset kohtaukset muista kohtauksista. Epilepsiassakin esiintyy lukuisia erilaisia kohtaustyyppejä. Kohtausten erottaminen toiminnallisista kohtauksista on haastavaa jopa kokeneelle ensihoitajalle, sairaanhoitajalle ja yleislääkärille.
Erikoislääkäri voi diagnosoida kohtauksen hyvin tarkasti (yhdeksässä kymmenestä tapauksesta) nähdessään videon kohtauksesta (esimerkiksi kännykällä kuvattu video). Lähes varma diagnoosi saadaan myös, mikäli lääkärillä on mahdollisuus tarkkailla potilasta kohtauksen aikana.
Toisinaan lääkärit hyödyntävät epäselvissä tilanteissa aivosähkökäyrää (EEG) tutkiakseen aivojen sähköistä toimintaa. Käyrä osoittaa aivojen epänormaalin sähköisen toiminnan epilepsiakohtauksen aikana. Tällaista epänormaalia toimintaa ei esiinny toiminnallisissa kohtauksissa. Aivosähkökäyrä on käyttökelpoisin yhdistettynä kohtauksesta kuvattuun videotallenteeseen. Tässäkin tapauksissa lääkäri tarkastelee toiminnallisen kohtauksen piirteitä kokonaisuutena, eikä keskity ainoastaan normaaliin EEG-löydökseen.
Aivoja kuvantamalla esimerkiksi magneettikuvauksella tai tietokonetomografialla ei voida diagnosoida toiminnallisia kohtauksia. Niitä voidaan kuitenkin hyödyntää mahdollisten muiden sairauksien poissulkuun.
Toiminnalliset kohtaukset ovat monimutkainen ilmiö. Niiden syntyyn vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä. Usein oireisiin liittyy turhautumista, huolta ja matalaa mielialaa. Ne eivät kuitenkaan ole kohtausten ainoa syy.
Toiminnallisia kohtauksia voi esiintyä useissa eri tilanteissa. On kuitenkin mahdollista, että oireesi ilmenevät ilman yhdenkään alla listatun tapahtuman vaikutusta.
Satunnaisesti — Hämmentävintä näissä kohtauksissa on se, että ne voivat alkaa ilman ennakkovaroitusta.
Levossa ilman häiriötekijöitä – Toiminnalliset kohtaukset ja niihin liittyvä transsin kaltainen tila alkavat todennäköisemmin levossa, esimerkiksi sängyssä tai sohvalla. Keskittyessä tai kiinnittämällä huomion muualle transsimainen tila ei saa sinua niin hyvin valtaansa
Hyperventilaatiokohtauksen yhteydessä – Joissain tapauksissa toiminnalliset kohtaukset liittyvät hyperventilaatioksi kutsuttuun pinnalliseen ja nopeaan hengitykseen. Potilas ei välttämättä huomaa itse hyperventiloivansa, mutta ympärillä olevat ihmiset saattavat huomata sen. Hyperventilaatio saattaa pahentaa kohtausta. Tämä on tärkeää tietää, sillä se voi auttaa hillitsemään ja estämään tulevia kohtauksia. Muita kohtauksen oireita voivat olla kuumat aallot, hengenahdistus ja käsien kihelmöinti. Joskus nämä oireet saattavat liittyä paniikkikohtaukseen.
Depersonalisaation ja derealisaation yhteydessä—Näillä termeillä viitataan dissosiatiivisiin oireisiin, joita esiintyy usein toiminnallisen kohtausten yhteydessä. Niillä tarkoitetaan pelottavia kokemuksia siitä, että ympäröivät asiat eivät ole aivan todellisia, mieli on jollain tavoin irtaantunut ruumiista tai kaikki ympäröivät asiat ovat kaukana tai kummallisia. Usein potilaat kuvaavat olevansa tietoisia ympäröivistä ihmisistä, mutta kykenemättömiä puhumaan heille. Tällaisten oireiden yhteydessä on hyödyllistä tunnistaa nämä tuntemukset ja tiedostaa, että ne kuuluvat toiminnalliseen kohtaukseen. Oireet voivat olla todella pelottavia sellaiselle, joka ei ole kokenut niitä aiemmin. Oireet voivat jopa aiheuttaa ruumiista irtautumiskokemuksen, mutta niistä selviää hengissä.
Stressin yhteydessä – Joissain tapauksissa stressi on selkeä kohtauksia aiheuttava tekijä. Kohtaus voi laueta esimerkiksi riidan jälkeen tai supermarketin kaltaisessa ruuhkaisessa ja äänekkäässä ympäristössä. Joissain tapauksissa pelkkä ahdistavien ajatusten ajatteleminen laukaisee kohtauksen.
Kivun yhteydessä – Kipu on hyvin tyypillinen osa toiminnallista neurologista oireistoa. Joissain tapauksissa kipukohtauksen yhteyteen kehittyy toiminnallisia kohtauksia. Vaikuttaa siltä, että toiminnallinen kohtaus kehittyy keinoksi torjua kiputila. Tällainen kohtaus syntyy automaattisesti, eikä potilas laukaise sitä tietoisesti.
Ainakin puoleen toiminnallisia kohtauksia liittyy lyhyt ennakkovaroitus. Osalla potilaista kohtaus alkaa aina ilman varoitusta. Osa saa varoituksen joka kerta. Usein potilas saa ennakkovaroituksen kohtauksien alkaessa, mutta tämä varoitus muuttuu ajan myötä lyhyemmäksi ja saattaa lopulta kadota kokonaan.
Näiden ennakkovaroitusten tunnistaminen on olennainen osa toiminnallisten kohtausten torjumista. Ennakkovaroituksia voi oppia pidentämään. Tajuttomuus voi olla kehon reaktio voimakkaisiin varoitusoireisiin.
Tämän sivuston hoitoa käsittelevässä osassa annetaan yleisesti lisätietoa toiminnallisten neurologisten oireiden hoidosta. Toiminnallisten kohtauksien hoito -osiossa annetaan lisätietoa oireiden hoidosta.
Ei aina tiedetä tarkasti, mikä ihmisellä laukaisee toiminnallisen kohtauksen. Kun kohtaukset alkavat, ne voivat muuttua pahemmiksi useista eri syistä. Usein pelkkä kohtauksista murehtiminen tekee niistä paljon pahempia.
Kohtauksista murehtiminen aloittaa noidankehän, jossa murehtiminen aiheuttaa lisää kohtauksia.
Murhetta aiheuttavia tekijäitä ovat esimerkiksi:
· pelko loukkaantumisesta kohtauksen aikana.
· pelko nolatuksi tulemisesta saamalla kohtaus julkisella paikalla.
· pelko kehon hallinnan menettämistä.
· ristiriitaisen tiedon saaminen eri lääkäreiltä.
· kokemus siitä, etteivät lääkärit tiedä kohtausten syytä.
· pelko huomaamatta jääneestä vakavasta sairaudesta.
· hyödyttömien lääkkeiden käyttäminen.
· lääkkeiden epämiellyttävät sivuvaikutukset.
· pelko siitä, ettei oireita uskota tai oteta vakavasti.
Ohjaamme sinut Edinburghin yliopiston lahjoitus-sivustolle. Lahjoituksia käytetään sivuston ylläpitoon ja toiminnallisten häiriöiden tutkimiseen.
