Toiminnallisista oireista tai dissosiatiivisista oireista kärsivät potilaat pelkäävät usein saaneensa väärän diagnoosin. Erityisesti, koska diagnoosin varmistamiseksi ei ole olemassa verikoetta tai muuta tutkimusta.
On olemassa useita neurologisia sairauksia. Niistä tavallisimpia ovat:
Kuitenkin neurologisia oireita on vain rajallinen määrä.
Tavallisimpia ovat:
On ymmärrettävää, että neurologisesta oireesta kärsivä miettii, voivatko oireet johtua jostain tavallisesta (tai epätavallisemmasta) neurologisesta sairaudesta. Neurologisia oireita on niin vähän, että samat oireet esiintyvät useassa eri sairaudessa.
Tämän sivuston ei ole tarkoitus selittää, kuinka neurologi diagnosoi sairaudet. Yllä olevan listan tarkoitus on korostaa, että neurologi tuntee sinun, perheesi tai ystäviesi mahdolliset huolta aiheuttavat neurologiset sairaudet ja niiden oireet perusteellisesti.
Voi olla yllättävää, kuinka korkealla toiminnalliset oireet ovat yleisimpien neurologisten sairauksien listalla. Suurin osa ei ole koskaan kuullut niistä. Jopa 15 % kaikista uusista Yhdistyneiden kuningaskuntien neurologian klinikoiden potilaista diagnosoidaan toiminnallisiksi tai dissosiatiivisiksi. Noin 5 % kaikista potilaista kärsii toiminnallisista tai dissosiatiivisista oireista: heikkoudesta, tajunnan sumenemisesta tai raajojen turtumisesta.
Jos lääkäri on diagnosoinut toiminnallisen tai dissosiatiivisen oireen, sille on todennäköisesti hyvät perustelut. Toiminnalliselle oireelle on tällöin löytynyt positiivinen tutkimuslöydös. Diagnoosin perusteena ei ole vain se, että aivokuvien ja testien tulokset ovat normaaleja. Oirekohtaisilla sivuilla annetaan lisätietoa toiminnallisen heikkouden, toiminnallisen tuntemusoireen ja dissosiatiivisen kohtauksen positiivisista tutkimuslöydöksistä.
Neurologi diagnosoi Parkinsonin taudin, migreenin ja epilepsian tarkkailemalla potilasta, tutustumalla potilaskertomukseen ja tekemällä tutkimuksia potilastapaamisen yhteydessä. Sairauden toteaminen ei välttämättä vaadi erillisiä testejä. Toiminnalliset ja dissosiatiiviset oireet voidaan diagnosoida luotettavasti näillä samoilla menetelmillä
Kyllä, tätä tapahtuu paljon.
Tilanne voi monimutkaistua, jos potilaalla on selkeästi toiminnallisia oireita (kuten toiminnallista raajaheikkoutta) ja neurologinen sairaus perussairautenaan (esimerkiksi MS-tauti). Osalla potilaista neurologinen perussairaus voi laukaista toiminnallisten oireiden kehittymisen. Neurologin tulisi aina ottaa tämä huomioon. Tästä syystä potilas tutkitaan huolellisesti silloinkin, kun diagnoosi vaikuttaa oireiden pohjalta selvältä. Potilailla voi olla kaksi diagnoosia, yksi neurologiselle sairaudelle ja toinen päällekkäisille toiminnallisille oireille. Esimerkiksi noin 10 % dissosiatiivisia kohtauksia saavista potilaista kärsii myös epilepsiasta. (Tämä tarkoittaa myös, että 90 % dissosiatiivisista kohtauksista esiintyy ilman epilepsiaa.)
Ohessa on tämän sivuston laatijan, Professori John Stonen, ja tämän kollegojen kirjoittama englanninkielinen artikkeli. Se käsittelee neurologisen sairauden ja toiminnallisten oireiden diagnoosin vaaranpaikkoja ja väärindiagnosoinnin mahdollisuutta.
On kuitenkin lohdullista, että neurologit diagnosoivat toiminnalliset neurologiset oireet virheellisesti vain harvoin. Viimeisen 30 vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että toiminnallisten oireiden diagnooseista vain noin 5 % todetaan myöhemmin virheellisiksi. Oikealla oleva taulukko kokoaa yhteen 27 tutkimuksen tulokset. Aineistona on lähes 1500 potilaan tiedot viiden vuoden seurantajaksolta. Taulukko osoittaa, että toiminnallisten oireiden diagnosoinnista on tullut täsmällisempää vuosien saatossa.
Myöhemmin virheellisiksi todettujen diagnoosien prosenttisuus, 5 %, voi tuntua suurelta. Ehkä hieman yllättäen, se on kuitenkinkin pienempi, kuin virheellisesti diagnosoitujen epilepsia- ja MS-tapausten määrä. Se on myös suunnilleen yhtä suuri kuin virheellisesti diagnosoitujen motoneuroonisairauksien (ALS) määrä.
Tutkimusten tulokset osoittavat siis, että neurologisen sairauden diagnosoiminen virheellisesti toiminnalliseksi oireeksi on yhtä yleistä, kuin toiminnallisten oireiden diagnosoiminen virheellisesti neurologiseksi sairaudeksi.
Tiivistäen voidaan todeta, että…
Kenen tahansa toiminnallisia oireita diagnosoivan lääkärin tulisi olla perehtynyt neurologisiin diagnooseihin ja neurologisiin oireisiin. Toiminnallisten ja dissosiatiivisten oireiden diagnosoiminen vaatii toiminnallisten sairauksien ja myös muiden neurologisten sairauksien tuntemusta. Vaikka lääkäri tuntisi neurologiset sairaudet ja niiden oireet perinpohjaisesti, on virheellinen diagnoosi silti mahdollinen. Tämä pätee kuitenkin kaikkiin neurologisiin diagnooseihin, ei ainoastaan toiminnallisten oireiden diagnosointiin.
Ohjaamme sinut Edinburghin yliopiston lahjoitus-sivustolle. Lahjoituksia käytetään sivuston ylläpitoon ja toiminnallisten häiriöiden tutkimiseen.
