On tavallista, että toiminnallisesta neurologisesta oireesta kärsivät potilas epäilee saaneensa väärän diagnoosin. Tältä sivustolta löytyvä sivu ”Väärä diagnoosi?” käsittelee aihetta tarkemmin.

Tämä tutkimuksia käsittelevä sivu on sijoitettu tarkoituksella hoitoa käsittelevien sivujen yhteyteen. Toiminnallisista neurologisista oireista kärsivät potilaat voivat olla hämmentyneitä siitä, mitä heidän tutkimuksistaan lopulta löydettiin. Lääkäri on saattanut mainita jonkinlaisista ”poikkeavuuksista” ja voi olla hyvä saada niille tarkempi selitys.

Kuvissa näkyvät valkean aineen muutokset, pistemäiset muutokset, signaalilisä tai pienten suonten muutokset

Aivokuvissa voi näkyä pieniä valkoisia pisteitä aivojen keskellä. Nämä aiheuttavat paljon hämmennystä ja niille on monta nimeä. Nimiä ovat esimerkiksi signaalilisä, valkean aineen muutokset ja pienten suonten muutokset.

Valkoisia pisteitä alkaa ilmestyä terveillä ihmisillä kiihtyvällä tahdilla ikääntymisen myötä. Normaali tahti on noin yksi valkoinen täplä vuosikymmenessä. 35-vuotiaalla on yleensä kolmesta neljään täplää ja 55-vuotiaalla viidestä kuuteen. Yli 60-vuotiailla valkoisia täpliä voi olla huomattavasti enemmän. Valkoiset täplät ovat vähän kuin harmaita hiuksia.

Valkoiset täplät ovat todennäköisempiä tupakoijilla ja korkean verenpaineen yhteydessä. Tiedetään myös, että migreeni tai masennus tekee niistä yleisempiä.

Toiminnallisen heikkouden tai turtumisen kaltaisista oireista kärsivillä potilailla valkoisten pisteiden tulkinta voi vaikeutua. Heikkous ja turtuminen ovat myös MS-taudin oireita.

MS-taudissa aivokuvissa näkyy paljon valkoisia pisteitä. Niitä on paikoissa, joihin pisteitä ei yleensä tule pelkästään iän myötä. Radiologille voi olla selvää, että kuvissa näkyvät täplät liittyvät ikään, eikä potilaalla ole MS-tautiin liittyviä muutoksia. Hän saattaa kuitenkin kirjoittaa monitulkintaisen raportin, josta ei voi varmuudella sanoa, ovatko löydökset normaaleja vai poikkeavia.

Toisinaan radiologit ovat yksimielisiä siitä, että kuvauksen tulos on epäselvä. Toisinaan yksi radiologi sanoo löydöksen olevan normaali ja toinen on epävarma.

Joskus potilaalta otetaan selkäydinnestenäyte. Siitä nähdään, onko hermostossa viitteitä tulehduksesta.

Selkärangan kuvien poikkeavuudet

Toinen hämmennystä aiheuttava tutkimus voi olla selkärangan kuvantaminen.

Samoin, kuin aivojen “valkoisen aineen täplissä”, myös selkärangassa tapahtuu muutoksia ikääntymisen myötä.

Neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä käytännössä kaikilla on ”rappeumamuutoksia” selkärangassaan. Tutkimukset ovat osoittavat, että jopa varsin mittavat selkärangan muutokset voivat olla oireettomia.

On totta, että suurimmalta osalta selkärangan kivusta kärsivistä potilaista ei löydy oireita selittäviä rakenteellisia poikkeamia.

Usein selkärangan kuvien tuloksissa on kuitenkin huolestuttavalta kuulostavia löydöksiä, kuten ”rappeumamuutoksia” tai ”välilevyn pullistuma”. Molemmat löydökset viittaavat siihen, että selkärangassa on tapahtunut muutoksia. Kuitenkin kaikki nämä löydökset voivat, vakavuudestaan ja potilaan iästä riippuen, olla täysin normaaleja.

Usein tärkein kysymys on, onko kuvissa viitteitä hermojuurten tai selkäytimen pinteestä. Melko usein toiminnallisista oireista kärsivillä potilailta löydetään hermojuurten tai selkäytimen pinteitä, mutta potilailla ei ole mitään niiden aiheuttamia oireita. Neurologi tai kirurgi hakee tutkimalla ja kyselemällä näiden löydösten ja potilaan oireiden välistä yhteyttä.

Alla oleva taulukko esittää kaikkien selkärangan rappeumamuutoksia tutkineiden tutkimusten tuloksia terveillä ja oireettomilla henkilöillä. Nämä löydökset ovat todella tavallisia.

Monet potilaat ja lääkärit uskovat potilaan diagnoosin ratkeavan aivoja ja selkärankaa kuvaamalla. Tämä ei pidä paikkaansa. Normaalien ja vähäpätöisten muutosten raportointi potilaalle voi olla jopa vahingollista. Potilalle voi jäädä mielikuva kehostaan vaurioituneena ja ilman paranemisen mahdollisuutta, vaikka löydöksillä ei olisi mitään merkitystä oireiden kannalta.

Aivosähkökäyrä (EEG)

Kohtausoireita saava potilas saatetaan lähettää aivosähkökäyrään oireiden tutkimiseksi. Aivosähkökäyrä voi oikein käytettynä auttaa joitain potilaita. Se voi myös toisinaan johtaa diagnosointia harhaan.

Yksinkertaisesti sanottuna: monen epilepsiapotilaan aivosähkökäyrä on normaali, elleivät he saa epileptistä kohtausta juuri tutkimuksen aikana.

Monilla toiminnallisista kohtauksista kärsivistä potilaista voi olla pieniä, epäolennaisia, poikkeavuuksia aivosähkökäyrässään. Samanlaisia pieniä poikkeamia voi esiintyä myös muulla väestöllä. Toisinaan toiminnallisista kohtauksista kärsivillä potilailla voi olla selkeästi poikkeava aivosähkökäyrä, vaikka he eivät saisi kohtausta tutkimuksen aikana. Sekään ei tarkoita, että oireet johtuisivat epilepsiasta.

Ainoa keino diagnosoida epilepsia aivosähkökäyrästä luotettavasti on tutkia potilas epilepsiakohtauksen aikana.

Useimmissa tapauksissa tämä ei ole mahdollista. Epilepsia diagnosoidaan edelleen pääasiassa potilaan kertoman pohjalta. Myös toiminnalliset kohtaukset diagnosoidaan samalla tavalla.