Huom!:   On erittäin tärkeää keskustella hoitavan lääkärin kanssa ennen lääkityksen aloittamista tai lopettamista. Tämä sivusto ei suosittele mitään tiettyä lääkitystä.

• Osa potilaista paranee toiminnallisista oireista ilman lääkitystä, eikä kenenkään pitäisi joutua ottamaan lääkkeitä väkisin. Ne voivat kuitenkin toisinaan auttaa.

Toiminnallisiin neurologisiin oireisiin toisinaan käytettyjä lääkkeitä

Hoitava lääkäri voi ehdottaa lääkitystä toiminnallisten neurologisten oireiden hoitoon. Yleisimpiä hoitoon käytettyjä lääkkeitä ovat:

Antidepressantit – saatavilla on vanhempia lääketyyppejä, joita kutsutaan trisyklisiksi (esimerkiksi amitryptiliini ja tratsodone). Uudempia lääketyyppejä kutsutaan SSRIs tai SNRIs -lääkkeiksi (esimerkiksi paroksetiini, fluoksetiini, sertraliini, sitalopraami, duloksetiini, venlafaksiini ja mirtatsapiini)

Hermokipulääkkeet– ovat myös usein näistä antidepressanttien ryhmistä. Esimerkiksi amitryptiliiniä ja duloksetiiniä voidaan määrätä tällaiseen käyttöön.

Lääkkeet, jotka eivät yleensä auta toiminnallisiin neurologisiin oireisiin

Bentsodiatsepiinit, kuten diatsepaami ja loratsepaami soveltuvat yleensä vain hyvin lyhytaikaiseen käyttöön. Niihin voi kehittyä riippuvuus ja annoksille kehittyy nopeasti toleranssi.

Opiaatteja, kuten morfiinia, oksikodonia, kodeiinia ja tramadolia määrätään runsaasti kroonisen kivun hoitoon. Erityisesti nämä lääkkeet auttavat akuutin kivun hoidossa esimerkiksi vamman tai leikkauksen yhteydessä sekä syövän aiheuttamien kipujen hoidossa. Ne eivät kuitenkaan auta useimpien kroonisten kiputyyppien hoidossa. Niihin voi kehittyä riippuvuus ja annoksille voi kehittyä nopeasti toleranssi.

Pregabaliini ja gabapentiini olivat ennen suosittuja lääkkeitä kroonisen kivun hoidossa. Ne voivat olla avuksi selkeän hermovaurion hoidossa. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että nämä lääkkeet eivät niin selkeästi auta osassa toiminnallisia kipuoireyhtymiä, joita herkemmin esiintyy myös toiminnallisten neurologisten oireiden yhteydessä.

Pelkkä lääkitys harvoin poistaa oireita. Se voi kuitenkin auttaa parantamalla unenlaatua, helpottamalla kipua, nostamalla mielialaa ja vähentämällä murehtimista.

Osa potilaista paranee toiminnallisista oireista ilman lääkitystä, eikä kenenkään pitäisi joutua ottamaan lääkkeitä väkisin. Ne voivat kuitenkin toisinaan auttaa. Kukaan ei nauti säännöllisten lääkkeiden käytöstä. Jos oireet eivät kuitenkaan vaikuta helpottavan, on hyvä kysyä, mitä menetettävää lääkityksen kokeilemisessa on.

Antidepressanttien käyttö ilman depressiota eli masennusta

Tutkimukset ovat osoittaneet, että toiminnallisista oireyhtymistä kärsivät potilaat hyötyvät antidepressanttien käytöstä osana sairauden hoitoa. Antidepressantteja käyttävien potilaiden hoito onnistuu kolme kertaa todennäköisemmin, kuin ilman lääkitystä toteutettu hoito. Toiminnallisilla oireyhtymillä tarkoitetaan tässä myös toiminnallisia neurologisia oireita.

On mielenkiintoista, että tutkimustulokseen ei vaikuttanut, kärsikö potilas masennuksesta.

Antidepressantit voivat helpottaa myös ahdistuksen oireita potilailla, joilla ei esiinny masennusta. Tässä mielessä nimi “masennuslääke” kuvaa rajallisesti lääkityksen mahdollisuuksia.

Vanhemmat antidepressantit, kuten amitryptiliini, ovat olleet käytössä vuosikymmeniä. Ne on alun perin kehitetty masennuksen hoitoon. Lääkärit ovat kuitenkin huomanneet, että niitä voi hyödyntää tehokkaasti myös kivun, uniongelmien ja muiden oireiden hoidossa. Esimerkiksi ärtyvän rakon oireyhtymän hoidossa voidaan hyödyntää antidepressantteja riippumatta siitä, kokeeko potilas itsensä masentuneeksi.

Esimerkiksi vyöruusukivun tai iskiaksen hoidossa voidaan hyödyntää amitryptiliiniä, vaikka niissä ei ole kyse masennusoireista. Se voi olla joskuskaikista tehokkain lääke hermokivun eli neuropaattisen kivun hillintään.

Aiheuttavatko antidepressantit riippuvuutta?

Pelko mahdollisesta riippuvuudesta on yksi potilaiden yleisimmistä antidepressantteihin liittyvistä huolista. Tällainen pelko on ymmärrettävää ja se johtuu antidepressanttien sekoittamisesta rauhoittaviin lääkkeisiin. Rauhoittavat lääkkeet, kuten diatsepaami, ja unilääkkeet, kuten tematsepaami, ovat kuitenkin erityyppisiä lääkkeitä, kuin antidepressantit.

Tutkimuksissa ei ole löytynyt viitteitä siitä, että antidepressantit aiheuttaisivat vahvaa riippuvuuden kaltaista mielentilaa. Riippuvuudessa lääkkeen käyttäjä kaipaa lääkkeen aiheuttamaa oloa ja haluaa kasvattaa lääkeannostaan ylläpitääkseen tätä oloa.

Osaan antidepressanteista liittyy oireita lääkityksen lopettamisen yhteydessä. Jos tällaisia oireita esiintyy, ne yleensä katoavat viikon sisällä.

Osalle potilaista lääkkeen lopettamisen aikaansaamat oireet voivat laukaista pidempiaikaisia oireita. Joskus tällaisia oireita voi laukaista itse lääkitys.

Edellä mainituista syistä johtuen lääkityksen vaihtoehdoista, hyödyistä ja riskeistä, on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Hän tuntee potilaan oireet ja voi ohjeistaa sopivan lääkityksen käytössä.

Muita mahdollista riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä ovat esimerkiksi kodeiinia ja bentsodiatsepaamia sisältävät lääkkeet.

Myös pregabaliinin ja gabapentiinin lopettamiseen voi liittyä vieroitusoireita.

Amitryptiliinin aloittamiseen liittyvät sivuvaikutukset

Toisinaan amitryptiliinin käyttöön liittyy huonoja kokemuksia toiminnallisten neurologisten oireiden hoidossa. Tämä voi johtua liian suuresta aloitusannoksesta tai siitä, ettei potilaalle kerrottu tarpeeksi selvästi, millaisia muutoksia lääkityksen aloitukseen saattaa liittyä.

Toiminnallisten neurologisten oireiden luonteeseen kuuluu, että antidepressanttien aloitukseen saattaa liittyä tavallista voimakkaampia sivuoireita. Erityisesti tällaisia oireita voi esiintyä heti lääkityksen aloittamisen jälkeen.

On hyvä varautua jonkinlaisiin sivuvaikutuksiin lääkityksen aloittamista seuraavien parin viikon aikana. Tällaisia oireita voivat olla uneliaisuus, pahoinvointi (lääkkeestä riippuen) tai jonkinasteinen levottomuus. Ajan kanssa tällaiset sivuvaikutukset helpottavat. Lääkityksen hyödyt voivat ilmetä nopeasti, mutta siinä voi myös kestää kuudesta kahdeksaan viikkoa. Tällöin lääkeaineen pitoisuus kehossa on noussut tarpeeksi suureksi.

Entä jos lääkitys ei auta?

Lääkitys voi vaikuttaa tehottomalta monista syistä. Lääkeannos voi olla liian pieni. Lääkkeen aloittamisesta on ehkä kulunut liian pieni aika. Lääkkeet eivät välttämättä auta juuri tässä tapauksessa. Antidepressantin vaikutusta ei voi luotettavasti arvioida ennen kuin lääkitystä on käytetty 12 viikon ajan.

Kaikki eivät kuitenkaan hyödy lääkehoidosta.