Fysioterapian merkityksestä toiminnallisten neurologisten oireiden hoidossa on saatu jatkuvasti lisätietoa noin vuodesta 2012 lähtien. Fysioterapiaa on hyödynnetty menestyksekkäästi erityisesti toiminnallisen liikehäiriön ja raajaheikkouden hoidossa.
Toiminnallisista neurologisista oireista kärsivät potilaat kokevat usein uupumusta, heikkoutta ja kipua, joka pahenee rasituksen myötä.
Usein ongelma ei ole varsinaisesti liikkumattomuus. Ongelma on aktiivisuuden jakautuminen epätasaisesti. Hyvinä päivinä potilas pyrkii suorittamaan kaikki aiemmilta päiviltä kertyneet askareet. Askareet ovat kertyneet, koska oireet ovat liian voimakkaita huonoina päivinä. Liiallinen rasitus hyvinä päivinä kostautuu myöhemmin illalla tai seuraavana päivänä huomattavasti heikompana vointina.
Kun oireet jälleen pahenevat, motivaatio kuntoukseen kärsii. Ikään kuin kuntoutuminen olisi palannut takaisin lähtöruutuun. Alla oleva kaavio esittää tapahtumien kulkua.
Kuntoutuksen tavoite tällaisessa tilanteessa on tasata aktiivisuutta huonojen ja hyvien päivien välillä. Ehkä hyvinä päivinä tulee tehtyä hieman liikaa ja huonoina päivinä hiukan liian vähän.
On hyvä asettaa vaatimaton tavoite, esimerkiksi lähikaupassa käynti tai pieni kotityö. Tavoitteen tulisi olla hieman pienempi kuin hyvän päivän aktiivisuus, mutta suurempi kuin huonoimman päivän aktiivisuus.
Jos aktiivisuus pysyy tasaisena joka päivä, keho saattaa tottua siihen. Ajan kanssa, ehkä muutamassa viikossa, sama aktiivisuuden määrä saattaa aiheuttaa hieman vähemmän kipua tai väsymystä.
Joinain päivinä vointi on edelleen huono. Kuntoutuminen saattaa tuntua palanneen takaisin lähtöruutuun. Kokonaisuutena vointi kuitenkin paranee hiljalleen, mikä on pääasia. (Katso alla oleva kaavio)
Tämä kaikki on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.
Fysioterapeutit ja toimintaterapeutit voivat auttaa tällaisissa tilanteissa. Heillä on kokemusta potilaiden päivittäisiä toimia rajoittavien vaivojen hoidosta niiden aiheuttajasta riippumatta. He voivat suunnitella yksilöllisen, asteittain kehittyvän harjoitusohjelman ja auttaa sen toteuttamisessa. Joissain tapauksissa asteittain lisätty liikunta (eng Graded Exercise therapy) on todettu auttavan kroonisen väsymyksen ja kivun hoidossa.
Asteittain kehittyvä harjoitusohjelma ei sovellu kaikille, eikä ketään tulisi painostaa siihen. Osan potilaista pitää ensin tasata aktiivisuuttaan tasapainotustekniikoita aktiivisuuden rytmittämistä (eng. pacing) hyödyntäen. Vasta aktiivisuuden tasaamisen jälkeen, nämä potilaat voivat harkita asteittain kehittyviä harjoitteita.
Fysioterapeutit ja toimintaterapeutit voivat myös tehdä yhteistyötä työnantajan kanssa. Näin esimerkiksi asteittainen töihin paluu voidaan toteuttaa yhdessä työnantajan kanssa. Voit lukea täältä lisää työhön liittyvistä kysymyksistä.
Psykologit voivat auttaa sopeutumaan pitkäaikaiseen kuntoutuksiin liittyviin ylä- ja alamäkiin.
Usein hoito lähtee etenemään väärään suuntaan, kun lisääntynyt aktiivisuus johtaa oireiden pahenemiseen. Tällöin potilas saattaa pelätä pahentavansa sairauttaan ja vahingoittavansa selkäänsä tai lihaksiaan. Tässä tilanteessa on tärkeää muistaa, ettei aktiivisuuden lisääminen aiheuta vahinkoa, jos sen tekee hitaasti. Oireet kyllä pahenevat, kun aktiivisuus lisääntyy. Se ei kuitenkaan aiheuta keholle vaurioita.
Hoidon tavoitteena on, että lisääntynyt aktiivisuus vähentää oireita ajan kanssa.
Tarkemmat hoitosuositukset fysioterapiasta toiminnallisten liikehäiriöiden hoidossa löytyvät tästä linkistä. Se johtaa vuonna 2014 kirjoitettuun englanninkieliseen artikkeliin, jossa fysioterapeutit, neurologit, toimintaterapia ja neuropsykiatrit jakavat kokemuksiaan toiminnallisten neurologisten oireiden hoidosta.
Sen voi myös jakaa fysioterapeutille ja siitä voi löytyä uusia ideoita hoidon tueksi.
Lisäksi toiminnallisissa häiriössä hyödynnetään psykofyysistä fysioterapiaa. Voit lukea siitä lisää Suomen Psykofyysisen fysioterapiayhdistyksen sivuilta
Ohjaamme sinut Edinburghin yliopiston lahjoitus-sivustolle. Lahjoituksia käytetään sivuston ylläpitoon ja toiminnallisten häiriöiden tutkimiseen.
