Lataa toiminnallisten häiriöiden appi Android Aapp IoS App
Linkkejä Palaute Lahjoita Kieli
  • Suomi

Huimaus (PPPD)

Toiminnallinen huimaus tai ”PPPD” (Persistent Postural Perceptual Dizziness)

Huimaus on tavallinen neurologinen oire. Monenlaiset taustatekijät voivat aiheuttaa huimausta: migreeni, sisäkorvan ongelmat (tasapainoelimen häiriöt kuten korvatulehdus ja hyvälaatuinen asentohuimaus) ja lääkkeiden sivuvaikutukset.

Toiminnallinen huimaus on suhteellisen tavallista. Oireet osoittautuvat toiminnallisiksi Jopa 20 prosentilla huimauspotilaista. Kun huimaus esiintyy neurologisena toiminnallisena oireena, sitä kutsutaan englanninkielisessä kirjallisuudessa nimellä  Persistent Postural Perceptual Dizziness’ (PPPD). Termi kuvaa huimausoireiston jatkuvuutta ja esiintymistä pääsääntöisesti pystyasennossa. Vakiintunutta suomenkielistä termiä ei ole, mutta tämä sivusto käyttää toiminnallisen huimauksen termiä.

Muita englanninkielisiä nimityksiä ovat Visual Vertigo, Phobic Postural Vertigo, Chronic Subjective Dizziness tai Space and Motion Discomfort. Myös toiminnallisen huimaus-nimikettä voidaan käyttää.

Maailman terveysjärjestö WHO on vastikään määritellyt PPPD:n seuraavasti:

“Pitkäkestoinen ei-kiertohuimaus tai epävakauden tunne. Myös molemmat tuntemukset voivat esiintyä yhtäaikaisesti. Oire kestää kolme kuukautta tai kauemmin.

Oireet esiintyvät useimpina päivinä. Ne yleensä pahenevat päivän mittaan, mutta voivat pahentua ja huonontua. Hetkellisiä oirepiikkejä voi sattua yllättäen tai äkkinäisen liikkeen yhteydessä.

Potilaan vointi on huonoin seisaaltaan, altistettuna liikkuvalle tai kuormittavalle näköaistimukselle ja aktiivisen tai passiivisen pään liikkeen aikana. Nämä tilanteet voivat laukaista yhtä voimakkaita oireita.

Oire alkaa tyypillisesti akuuttien tai ajoittaistein korvaperäisten huimauskohtausten tai tasapainoon liittyvien ongelmien yhteydessä. Oireet voivat alkaa ohimenevinä ja voimistua ajan kanssa.”

Seuraavaksi tarkastellaan PPPD-potilaan tyypillistä potilaskertomusta.

Paulan PPPD-sairaus

Paula on 24-vuotias nainen, jolla on ollut pitkäkestoisia huomausoireita kahden vuoden ajan. Oireet alkoivat hänen sairastuttuaan huimausta aiheuttavaan korvatulehdukseen. Oireena esiintyy kiertohuimausta, jossa kaikki tuntui pyörivän todella voimakkaasti. Paula tunsi olonsa hyvin sairaaksi, eikä juuri päässyt sängystä ylös viikkoon. Lääkäri diagnosoi Paulalla viruksen aiheuttaman korvatulehduksen. Tällainen sisäkorvan tulehdus aiheuttaa huimausta ja paranee yleensä parissa viikossa.

Parantumisen jälkeen Paulan huimausoire muuttui vaikeammin määriteltäväksi huimaustuntemukseksi, jonka kuvaileminen muille oli vaikeaa. Oire ei enää ollut kiertohuimausta. Paulan kuvauksen mukaan hän koki pyörryttävän tuntemuksen, jossa hän ikään kuin keinui. Hän myös tunsi olevansa liikkeessä sekä seisoessaan paikoillaan, että kävellessään. Tämä liikkeen tunne oli läsnä myös öisin sängyllä maatessa.

Toisinaan Paula koki olonsa epätodelliseksi. Hän koki ikään kuin kelluvansa. Muut ihmiset tuntuivat kaukaisilta. Hänestä nämä oireet olivat pelottavia.

Paula huomasi myös, että hänestä oli tullut hyvin herkkä ympärillään liikkuville esineille ollessaan paikallaan. Tietokoneen käyttämisestä tuli tämän seurauksen hyvin vaikeaa. Myös asioiminen ruuhkaisessa ympäristössä, esimerkiksi supermarketissa, muuttui vaikeaksi. Paula huomasi pohtivansa usein kaatumisen mahdollisuutta. Hän oli aiemmin kaatunut vain kerran. Paula kuitenkin muisti muutaman läheltä-piti-tilanteen, jossa oli ollut vaarassa kaatua.

Kaatumisen ja sitä seuraavan nolon tilanteen pelko teki Paulasta ahdistuneen. Hän yritti vältellä ruuhkaisia paikkoja ja kotoa poistumista niin paljon kuin mahdollista.

Ajan myötä Paula huomasi, että huimaus oli alkanut hallita hänen elämäänsä. Aluksi hän oli selannut internettiä löytääkseen oireitansa aiheuttavan sairauden. Ajatus mahdollisesta vakavasta sairaudesta ahdisti häntä paljon. Lääkärit olivat tehneet hänelle monta tasapainotestiä ja hänen aivonsa todettiin terveiksi MRI-kuvauksella.

Paula varmistui siitä, etteivät oireet johtuneet vakavasta sairaudesta. Hänellä oli kuitenkin suuria vaikeuksia oireiden kanssa. Paulalla alkoi esiintyä keskittymisvaikeuksia ja väsymystä, joiden vuoksi hän joutui olemaan eri pituisia jaksoja poissa töistä. Kaiken lisäksi Paula kärsi säännöllisitä migreeneistä, joiden aikana huimausoireet pahenivat. Aiemmin Paula oli kärsinyt ajoittaisesta migreenistä.

Paula ei kestänyt enempää. Mikä huimauksen aiheutti? Miksei kukaan kertonut hänelle, mikä häntä vaivasi ja kuinka hän parantuisi?

Kuinka toiminnallinen huimaus/ PPPD kehittyy?

Paulan tarina on hyvin tavallinen. Hänen oireensa alkoivat viruksen aiheuttamalla korvatulehduksella, joka ärsytti hänen tasapainojärjestelmäänsä. PPPD potilaat voivat kehittä oireita myös migreenin tai lievän päävamman aiheuttaman huimauksen myötä.

Kaikki nämä huimauksen aiheuttajat ärsyttävät aivojen huimausta estäviä toimintoja. Aivot tekevät kaiken aikaa runsaasti töitä estääkseen huimauksen tunnetta.

Pää, vartalo ja silmät voivat kaikki liikkua itsenäisesti. Aivot kykenevät käsittelemään nämä itsenäiset liikkeet. Näin aivot varmistavat kehon normaalin kokemuksen liikkeestä.

Aivojen liikettä ja asentoa käsittelevät prosessit ovat hyvin monimutkaisia. Niissä yhdistetään tietoa sisäkorvasta, jaloista ja näköaistimuksista. Aivotutkijat tutkivat edelleen prosessin yksityiskohtia. On ihme, että näin monimutkainen järjestelmä sekoaa näinkin harvoin!

Tämä englanninkielinen artikkeli kertoo lisää PPPD:stä. Sen on kirjoittanut neurologi.

PPPD:ssä aivojen liiketuntemuksia hillitsevät mekanismit eivät toimi kunnolla. Aivot eivät kykene tasapainottamaan aistimuksia ja antamaan kokemusta tasaisesta liikkeestä oikealla hetkellä. Sen sijaan liiketuntemukset esiintyvät väärään aikaan.

Ennen pitkää potilas tulee tietoiseksi huimauksesta ja alkaa miettiä, mistä oire johtuu. Huimauksen ajatteleminen ja murehtiminen voimistaa huimausoiretta. Tämä aloittaa noidankehän, jossa huimauksen murehtiminen pahentaa huimausoiretta. Alla olevassa kuvassa havainnollistetaan tätä prosessia.

Neurologiset toiminnalliset oireet eivät ole vain ”korvien välissä”. Potilas ei vain kuvittele toiminnallisia huimausoireita. Hän ei voi lopettaa niitä tai saa niitä tietoisesti ”pois päältä”. Ajan myötä oireesta tulee jatkuva vaivaava tuntemus, ikään kuin tasapainon vastine korvan tinnitukselle.

PPPD:ssä yksi asia johtaa toiseen. Jatkuva huimaus aiheuttaa ymmärrettävästi ahdistusta. Huoli oireen aiheuttajasta voi ahdistaa. Tällainen huoli voi olla pelkoa oireen aiheuttavasta vakavasta sairaudesta. Huoli terveydentilasta muuttuu liialliseksi, kun potilas tiedostaa samalla pelkonsa olevan perusteetonta.

PPPD:hen liittyvä ahdistus voi myös syntyä kaatumisen pelosta ja siihen liittyvistä häpeän tunteista. Kaikki PPPD-potilailla eivät koe ahdistuneisuutta, mutta se on tavallista. Aivoissa huimausta ja ahdistusta aiheuttavat mekanismit ovat lopulta hyvin samanlaisia.

Ahdistus on aivoille hyvin kuluttavaa. Toiminnalliseen huimaukseen liittyy usein voimakasta väsymystä.

Väsymys ja huimaus yhdistyvät aivojen ”pumpulimaiseen” tunteeseen, johon viitataan käsitteellä ”aivosumu”. Aivosumu yhdistää kaikkia edellä mainittuja oireita. Siihen liittyy myös keskittymisvaikeuksia.

PPPD-potilaat ovat erittäin herkistyneitä oman kehonsa liikkeille. Lisäksi potilaat voivat herkistyä heitä ympäröivälle liikkeelle. Tätä sanotaan näönvaraiseksi kiertohuimaukseksi (eng visual vertigo). PPPD ei kuitenkaan todellisuudessa ole kiertohuimausta. Näönvarainen kiertohuimaus voi tehdä esimerkiksi supermarketeissa ja julkisessa liikenteessä liikkumisesta erittäin epämukavaa. Myös tilat, jotka on sisustettu toistuvasti kuvioiduilla pinnoilla voivat laukaista huimauksen. Näönvarainen kiertohuimaus voi johtaa oireita aiheuttavien tilojen välttelyyn. Pelkkä ajatus tällaisissa tiloissa liikkumisesta voi muuttua pelottavaksi.

PPPD voi aiheuttaa myös dissosiaatiota. Dissosiaatiosta kerrotaan lisää omalla sivullaan tällä sivustolla. Se on epätodellinen tai poissaoleva tunne. Toisinaan potilaat kuvaavat dissosiatiivista tilaa ympäristöstä irtautumiseksi tai kellumiseksi. PPPD-potilaat voivat kokea kävelevänsä upottavalla, pesusienimäisellä, maaperällä. He voivat myös kokea jalkansa pesusienimäisiksi. Näille oireille on muitakin aiheuttajia, mutta PPPD on yksi niistä.

Kaulan liike voi aiheuttaa huimausta PPPD-potilaille ja muille tasapaino-ongelmista kärsiville. Kaulan liikkeen vältteleminen voi pidentyessään aiheuttaa niskajännitystä tai päänsärkyä. Pahentuva päänsärky taas ainoastaan vahvistaa huimausoireita.

PPPD on liikkeen aistimisherkkyyden ongelma. PPPDn yhteydessä esiintyy usein valo- ja ääniherkkyyttä ja jopa pahoinvointia aiheuttavaa tuoksuherkkyyttä. PPPD voi olla osa kroonista väsymysoireyhtymää.

Toiminnallisen huimauksen /PPPD:n hoito

PPPDn oireenmukainen hoito vie aikaa, eikä ihmekeinoja ole. Parantuminen on hyvin mahdollista jopa kuukausien ja vuosien oireilun jälkeen. Hoidon osa-alueet ovat:

Selkeä diagnoosi ja sen ymmärrettävät perustelut. Hermoston yliherkkyyden aiheuttaneiden tekijöiden ymmärtäminen auttaa palauttamaan hermoston normaalin toiminnan.

Kaikkien liitännäisoireiden tunnistaminen tutkimuksen yhteydessä.  PPPD:n yhteydessä saattaa esiintyä dissosiaatiota, niskakipua, ahdistusta, väsymystä ja keskittymisvaikeuksia. Osa näistä ongelmista saattaa vaatia omaa hoitoa. Liitännäisoireita ei aina esiinny PPPD.n yhteydessä.

Fysioterapia/ poisherkistäminen. PPPD:n myötä useimmat potilaat välttävät silmien, kaulan ja vartalon liikettä enemmän kuin aiemmin. Fysioterapia, erityisesti huimaukseen kohdistuva fysioterapia, voivat auttaa hermoston herkkyyden vähentämisessä ja vääränlaisten vakiintuneiden liikkeiden purkamisessa. Fysioterapiaa käsittelevällä sivulla tällä sivustolla annetaan yleistä lisätietoa toiminnallisten oireiden hoidosta fysioterapian keinoin. Huimaukseen erikoistuneet fysioterapeutit voivat auttaa oireen hoidossa hoitoon erityisesti laadituilla harjoituksilla.

Lääkitys. Erityisesti antidepressantit voivat auttaa toiminnallisen huimauksen hoidossa. Lääkityksestä voi olla apua, vaikka potilaalla ei olisi ahdistuksen tai masennuksen oireita. Tämä vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimusnäyttöä.

Psykologinen hoito. PPPD:tä ymmärtävän terapeutin hoito voi auttaa muuttamaan sairauteen liittyviä ja oireiden aiheuttamia huonoja toimintamalleja. Psykoterapia voi auttaa myös käsittelemään kaatumiseen ja muihin ahdistuksen aiheisiin liittyviä pelkoja ja tunteita.

Psykologi Matthew Whalley ja Audiologi Debbie Cane ovat julkaisseet PPPD:n psykologista käsittelevän englanninkielisen potilasoppaan. Potilaana tai terapeuttina voit hyötyä sen lukemisesta

Psykologin kanssa keskusteleminen ei tarkoita, että oireet ovat “vain pään sisällä”.

Tutustu tarvittaessa uudestaan tähän kaavioon. Mieti, mikä siinä mainittu voisi muuttua yllä mainittujen hoitokeinojen avulla.

Eri huimaustyyppien erotteleminen

Huimauksen kuvaileminen on hyvin vaikeaa jopa lääkäreille.

Tämän osion tarkoitus on helpottaa huimauksesta keskustelemista lääkärin kanssa. Useimmilla PPPD-potilailla esiintyy useaa erityyppistä huimausta ja tämä kappale voi auttaa oireiden kuvailussa.

Huimauksen oireet voi erottaa esimerkiksi seuraaviin tyyppeihin:

1. Pyörtymistä ennakoiva tunne (presynkope) – Jos olet koskaan pyörtynyt, tiedät, millainen tämä tunne on! Tämä esiintyy tyypillisesti seisoessa tai juuri seisomaan nousemisen jälkeen. Pyörryttävään tunteeseen liittyy toisinaan korvien surina tai muu äänituntemus sekä näön sumeneminen. Usein oireen yhteydessä esiintyy myös pahoinvointia. Lääkärit kutsuvat tätä tunnetta presynkopeksi. Jos potilas pyörtyy, lääkärit kutsuvat sitä synkopeksi.

Pyörryttävän tunteen aiheuttaa muun muassa liian nopea seisomaan nouseminen tai kivulias ärsyke (kuten verikoe tai hammaslääkärin tutkimus). Tunne aiheutuu todennäköisemmin kuumassa ympäristössä tai jos potilas on syömässä. Miehillä pyörryttävä tunne on erityisen todennäköinen seisaaltaan virtsatessa (erityisesti yöaikaan).

Pyörryttävä tunne voi esiintyä myös hyperventilaation yhteydessä. Hyperventilaatio on hengityksen oire, jossa hengitys on liian nopeaa tai liian syvää. Hyperventilaatiota voi esiintyä paniikkikohtauksen yhteydessä.

Presynkope ei ole toiminnallinen oire. On kuitenkin tärkeää huomata, että presynlope voi laukaista muita toiminnallisia oireita.

2. Liikkeen tunne (kiertohuimaus) – Lääketieteellinen termi tällaisille oireille on vertigo. Kiertohuimaukseen liittyy liikkeen tunne jopa kehon ollessa paikoillaan. Tämä liike voi olla pyörivää tai keinuvaa, ikään kuin merellä laivan kyydissä.

Moni tekijä voi aiheuttaa kiertohuimausta. Tavallisimmat syyt liittyvät korvan tasapainoa ohjaavien rakenteiden ongelmiin. Näitä kutsutaan kaarikäytäviksi. Kaarikäytävät sijaitsevat molemmissa korvissa. Kanaviin voi tarttua likaa, joka aiheuttaa kiertohuimausta. Tämä on hyvin tavallista ja siitä käytetään nimeä hyvälaatuinen asentohuimaus.

Myös migreeni voi aiheuttaa kiertohuimausta.

Kiertohuimaus ei ole toiminnallinen oire. Presynkopen tavoin voi kuitenkin olla hyödyllistä tietää sairauden oireista. Osa potilaista kärsii kiertohuimauksesta, joka laukaisee myöhemmin toiminnallisia oireita.

Kiertohuimaus aiheuttaa erityisen todennäköisesti ahdistusta potilaassa.

Kiertohuimauksesta kärsivät potilaat ovat erityisen vastentahtoisia kääntämään päätään, sillä pään kääntäminen aiheuttaa kiertohuimauksen oireita. Valitettavasti pään kääntämisen välttely aiheuttaa todennäköisesti niskan seudun jäykkyyttä ja se johtaa vuorostaan päänsärkyyn.

Pään kääntämisen välttelyn seurauksena kiertohuimauspotilaat kärsivät usein niskajäykkyyden, päänsäryn ja huimauksen yhdistelmästä. Oireet ovat voineet alkaa kiertohuimauksena, mutta jatkuvat kiertohuimauksen parannuttua. Katso alla.

3. Epätodellinen olo (Dissosiaatio)– Epätodellisen olon voi aiheuttaa dissosiaatio. Dissosiaatio on tunne, jossa potilas kokee olevansa etäällä tai irrallaan ympäristöstään tai omasta kehostaan. Dissosiaatiosta kerrotaan enemmän omalla sivullaan tällä sivustolla.

Huimauksesta kärsivät potilaat voivat kokea yhtä tai useampaa huimaustyyppiä. Toisinaan erityisesti väsymyksestä kärsivät potilaat kuvailevat vieläkin epämääräisempiä oireita. Tällaisia ovat esimerkiksi pumpulimainen tai sumuinen tunne pään sisällä.

4. Ruumiin epävakaa tunne (Epätasapaino). Tätä tunnetta verrataan toisinaan luisteluun. Kyseessä ei ole niinkään huimauksen tunne päässä. Ennemminkin kyseessä on epävakaa tunne, ikään kuin jotain heiluisi ympäriinsä kehon sisällä, joka voi johtaa kaatumiseen.