Tic-oireet ovat toistuvia liikkeitä tai ääniä. Niitä esiintyy monissa tilanteissa, kuten Touretten syndrooman yhteydessä. Tic-oireita voi esiintyä myös osana toiminnallista neurologista oireistoa. Silloin niitä kutsutaan toiminnallisiksi tic-oireiksi. Touretten syndroomasta kärsiville voi myös kehittyä toiminnallisia tic-oireita.
Tic-oireet määritellään yllättäviksi, nopeiksi ja toistuviksi liikkeiksi tai ääniksi. Nämä liikkeet tai äänet eivät ole rytmikkäitä. Tic-oireita sanotaan kompleksisiksi, jos niihin kuuluu enemmän kuin yksi yksinkertainen liike. Oireisiin voi siis kuulua lukuisten liikkeiden tai äänien yhdistelmiä.
Tämän sivun tarkoitus on tarjota perustietoa toiminnallisista tic-oireista ja auttaa potilasta ja lääketieteen ammattilaisia lähestymään ongelmaa. Tämä ei ole tietosivu Touretten syndroomasta. Sivulla esitellään kuitenkin toiminnallisten tic-oireiden ja Touretten syndrooman eroja ja yhtäläisyyksiä.
Toiminnallisten tic-oireiden oireet ja hoito ovat monin tavoin samanlaisia kuin Touretten syndrooman ja muiden tic-oireita aiheuttavien vaivojen oireet ja hoito. Näiden välillä on kuitenkin joitain tärkeitä eroja.
Varhaislapsuudessa, 4–5-vuotiailla lapsilla, pienet tic-oireet ovat melko tavallisia. Tavallisesti 400 oppilaan koulussa on 10–20 lasta, joilla esiintyy jonkinlaisia tic-oireita. Lasten kasvaessa tic-oireet paranevat itsestään. Toisen asteen oppilaitoksissa tic-oireita on enää noin 1 % oppilaista. Touretten syndrooma alkaa varhaislapsuudessa. Tämä on yksi suurimmista tekijöistä, joka erottaa sen toiminnallisista tic-oireista. Toiminnalliset tic-oireet alkavat tavallisesti 10–11 ikävuoden jälkeen ja useissa tapauksissa vasta aikuisiällä.
Toiminnalliset tic-oireet ovat osa toiminnallista neurologista oireistoa. Tämän sivuston tarkoitus on tarjota lisätietoa toiminnallisesta neurologisesta oireistosta. Kyseessä on liikkeen ja tuntemusten häiriö, jossa tahdonalaisisten liikkeiden tuottamisessa on vaikeuksia. Toiminnalliset neurologiset oireet eivät vaikuta automaattisten liikkeiden tuottamiseen.
Seuraavan sivun kuva esittää toiminnallisen tic-oireen piirteitä. Lääkäri tutkii näitä diagnosoidessaan toiminnallisen tic-oireen. Samalla hän vertaa oireita Touretten syndroomassa esiintyvän tic-oireen piirteisiin. Toisinaan sairauden toteaminen monimutkaistuu, sillä potilaalla voi olla sekä Tourette, että toiminnallisia tic-oireita. Tällöin potilaan on tärkeää hahmottaa, ovatko tic-oireet, Tourette vai oireiden yhdistelmä suurin terveysongelma. Se, minkä potilas kokee elämänlaatuaan eniten haittaavaksi oireeksi, vaikuttaa taudinkuvaan ja oireen mukaiseen hoitoon. Esimerkiksi Touretten syndroomaan käytetty lääkitys ei aina helpota tic-oireita. Toiminnallisten tic-oireiden ja Touretten syndrooman yhdistelmä on hiukan yleisempi lapsilla ja teini-ikäisillä. Aikuisilla toiminnalliset tic-oireet esiintyvät yleensä ilman Touretten syndroomaa.
Tic-kohtauksilla tarkoitetaan jatkuvia tic-oireita. Ne ovat erityisen tavallisia nuorilla, joilla on Touretten ja toiminnallisten tic-oireiden yhdistelmä.
Toiminnallisten tic-oireiden toteaminen on vaikeaa, kuten tämä diagrammi osoittaa. Tavallisesti diagnoosin tekee lääkäri, joka tuntee hyvin Touretten syndrooman sekä muut tic-oireiden aiheuttajat. Toiminnalliset neurologiset oireet ja Touretten syndrooma ovat molemmat tahdonalaisen liikkeen häiriöitä. Molempiin voi myös vaikuttaa huomiota harhauttamalla tai suggestiolla. Toiminnalliset tic-oireet todetaan, muiden toiminnallisten oireiden tavoin, sairaudelle tyypillisten piirteiden pohjalta.
Potilaan voi olla tärkeää hahmottaa, ovatko tic-oireet, Tourette vai oireiden yhdistelmä suurin terveysongelma. Se, minkä potilas kokee elämänlaatuaan eniten haittaavaksi oireeksi, vaikuttaa taudinkuvaan ja oireen mukaiseen hoitoon.
Saara on 13-vuotias ja kiinnostunut tanssista, taiteesta ja näyttelemisestä. Viimeisen neljän viikon aikana hän on yllättäen saanut toimintakykyä heikentäviä, jatkuvia, tic-oireita käsivarsissaan ja jaloissaan. Oireisiin on myös liittynyt huudahduksia, eläimellisiä äännähdyksiä ja taipumus kiroilla pikkusiskolle. Lisäksi Saara on saanut hallitsemattomia raivokohtauksia. Kokemus on ollut hänestä hyvin ahdistava ja häntä on käytetty pari kertaa päivystyksessä. Kukaan ei kuitenkaan näytä tietävän, mitä tehdä. kohtausten pelossa Saara ei ole pitänyt yhteyttä kavereihinsa.
Saaralla on 5-vuotias pikkuveli, jolla on autismin kirjon oireita. Saara kuvailee itseään ujoksi ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Vanhempien mukaan hän on täydellisyyden tavoittelija koulussa ja harrastuksissaan.
Kohtausten takia Saara on ollut pois koulusta ja viettänyt paljon aikaa huoneessaan. Hän on tutkinut oireitaan sosiaalisen median palveluista ja tutustunut Touretten syndroomaa käsitteleviin nettisivuihin. Hiljattain Saara keräsi rohkeutensa ja teki kokemuksestaan videon TikTokkiin. Saaran sedällä on joitain tic-oireita ja pakko-oireinen häiriö (OCD).
Saaralla on ollut lieviä tic-oireita 5-vuotiaana. Niiden kuitenkin uskottiin jääneen pois itsestään, eikä kukaan ollut huomannut niitä vuosiin.
Saaran tapauksessa tic-oireissa on paljon toiminnallisen tic-oireen tyypillisiä piirteitä. Oireet esiintyvät erityisesti käsivarsissa ja vartalossa. Hän ei voi hillitä tic-oireita edes muutamaksi sekunniksi. Niihin ei myöskään kuulu Touretten syndroomalle tyypillistä varoitusoiretta. Myös yllättävä alku, tic-oireiden voimakkuus ja 13-vuoden alkamisikä viittaavat toiminnalliseen tic-oireeseen Touretten syndrooman sijaan.
Saaran lääkärin mukaan on todennäköistä, että lapsuuden lievät tic-oireet altistivat hänet toiminnallisille tic-oireille.
Hoidon aikana kävi ilmi, että Saaran koulussa oli tapahtunut ikäviä asioita, kuten kavereiden painostamista. Saara myös panikoi koulutehtävistään, vaikka hän oli erinomainen oppilas.
Saara kävi terapiassa, mikä auttoi häntä puhumaan tunteistaan ja hillitsemään murehtimista sekä paniikin tunnetta. Hän myös oppi tapoja kohdistaa huomionsa pois kehostaan tic-oireiden aikana ja sai kohtaukset asteittain hallintaansa. Saara pystyi palaamaan kouluun. Saaralla on edelleen tic-oireita silloin tällöin, mutta ne ovat hallittavissa.
Asiantuntijoiden tietämys toiminnallisista tic-oireista on lisääntynyt muutaman viime vuoden aikana. Tutkimusryhmät ympäri maailmaa ovat julkaisseet tuloksiaan toiminnallisten tic-oireiden diagnosoinnista ja hoidosta. Lisätutkimusta toiminnallisista tic-oireista ja niiden hoidosta tarvitaan kuitenkin edelleen.
Alla listatuissa, englanninkielisissä, tutkimusraporteissa käytetään toisinaan termiä psykogeeniset tic-oireet. Tätä termiä ei enää juurikaan käytettä. Toiminnallisen neurologisen oireiston tutkimus on osoittanut, että toiminnallinen oireisto syntyy aivoissa (neurologia) sekä mielessä (psykologia).
Useat toiminnallisiin tic-oireisiin erikoistuneet lääkärit ovat huomanneet, että vuosina 2020–2021 toiminnalliset tic-oireet ovat lisääntyneet etenkin teini-ikäisillä nuorilla. Ilmiön syy ei ole selvillä. On mahdollista, että vuodet ovat olleen monille erityisen stressaavia. Tic-oireiden lisääntymisen ei ole osoitettu liittyvän Covid -infektioon tai -rokotteisiin.
Vaikuttaa siltä, että toiminnallisessa neurologisessa oireistossa aivojen huomio kääntyy tahdonvastaisesti kehoon. Tämä muutos aivojen toiminnassa näyttää kykenevän laukaisemaan epänormaaleja liikkeitä, kuten toiminnallisia tic-oireita. Se voi myös vaikeuttaa tahdonalaisia liikkeitä. Toiminnallisista tic-oireista kärsivä ei siis aina kykene liikkumaan haluamallaan tavalla tic-oireiden aikana. Aivojen huomion kääntyminen kehon toimintaan voi vahvistaa sisäisten tuntemusten kokemista. Tic-oireiden sekä tic-kohtausten murehtiminen ja ajatteleminen voi laukaista ja ylläpitää kohtauksia.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että toiminnallisista tic-oireista kärsivät potilaat ovat alttiimpia tic-oireille, jos he tarkkailevat tic-oireista kärsivää henkilöä pitkän aikaa. Tic-oireiden tarkkaileminen ei kuitenkaan laukaise oireita Touretten syndroomaa sairastavilla. Ilmiö on saanut tutkijat pohtimaan, voisiko sosiaalisen median käyttö lisätä katsojan toiminnallisia tic-oireita. Sosiaalisessa mediassa on tarjolla runsaasti sisältöä, jossa toiminnallisista tic-oireista kärsivät potilaat kertovat oireistaan.
Monilla esiintyy kehon äkkinäisiä säpsähdyksiä illalla nukkumaan mennessä. Nämä liikkeet voivat muokata aivojen väyliä ja altistaa toiminnallisille tic-oireille.
Toiminnallisiin tic-oireisiin kuuluu aivojen toiminnan häiriö, mutta myös stressillä ja psykologisilla tekijöillä on vaikutus. Toiminnallisista tic-oireista kärsivä ei voi vain kurkottaa aivoihinsa ja vääntää oireita pois päältä.
Sosiaalinen media on auttanut rajoitteista, kuten toiminnallisista tic-oireista, kärsiviä jakamaan kokemuksiaan. Osa toiminnallisia tic-oireita saavista ei pidä niitä ongelmana Jos nämä oireet olisivat tavallisempia ne tuskin aiheuttaisivat suurta ongelmaa. Samaan tapaan esimerkiksi autismin kirjon häiriöistä tai kuulovammaisia edustavat potilasjärjestöt ovat rohkaisseet keskustelua siitä, että vaikka henkilö on erilainen, hän ei aina ole sairas eikä tarvitse hoitoa.
Toiminnalliset tic-oireet ovat kuitenkin häiritseviä suurimmalle osalle ihmisistä. Erityisesti, jos ne alkavat yllättäen ja hoidon harkitseminen tuntuu oikealta ratkaisulta.
Kuten muissakin toiminnallisissa neurologisissa oireissa, on erittäin tärkeää puhua asiantuntevan lääkärin kanssa. Lääkäri auttaa kertomalla, miksi hän diagnosoi tic-oireet toiminnallisiksi. Lääkäri voi kertoa, esiintyvätkö oireet yksin vai osana Touretten syndroomaa. Kaikki tarvitsevat ymmärrystä omista oireistaan. On tärkeää kokea, että lääkäri ottaa potilaan ja tämän oireet tosissaan. Lääkäri ymmärtää, ettei potilas hallitse tic-oireita ja haluaa niiden helpottuvan.
Toiminnallisten tic-oireiden hoito muistuttaa muiden toiminnallisten neurologisten oireiden hoitoa. Siihen kuuluu aivoihin ”jumittuneiden” toimintatapojen tunnistaminen. Tämän jälkeen etsitään hoitokeinoja, jolla jumittuneet tavat ”vapautetaan”. Nämä hoitokeinot ovat yleensä psykoterapiaa tai fysioterapiaa tai molempia.
Kaikki tarvitsevat ymmärrystä omista oireistaan. On tärkeää kokea, että lääkäri ottaa potilaan ja tämän oireet tosissaan. Lääkäri ymmärtää, ettei potilas hallitse tic-oireita ja haluaa niiden helpottuvan.
Toiminnallisten tic-oireiden psykoterapia tulisi suunnitella yksilöllisesti. Parasta ja tehokkainta hoitoa toiminnallisten tic-oireiden hoitoon tutkitaan edelleen. Kognitiivinen käyttäytymisterapia auttaa lisäämällä ymmärrystä mielen ja kehon vuorovaikutuksesta, erityisesti ahdistuneisuudesta. Lisäksi tällainen terapia auttaa muokkaamaan omia käyttäytymismalleja ja suhtautumista muiden reaktioihin. Tic-oireet voivat herättää sivustaseuraajissa epätoivottuja reaktioita, joita on hyvä käsitellä ammattilaisten kanssa. (katso alla). Terapian tavoitteena on asteittainen aktiivisuuden lisääminen tic-oireista huolimatta.
Muut psykoterapian muodot keskittyvät enemmän omien kokemusten merkityksen ymmärtämiseen tunteiden käsittelyssä ja suhteessa muihin ihmisiin (kognitiivis-analyyttinen tai psykodynaaminen psykoterapia). Myös tästä voi olla apua, erityisesti aikuisille.
Psykoterapiasta saatavia hyötyjä voivat olla:
Muiden huomion ohjaaminen pois tic-oireista tai tic-tyyppisitä kohtauksista. Tic-oireiden alkaessa ne säikäyttävät potilaan itsensä lisäksi myös ympäröivät ihmiset. Oireet voivat olla erittäin huolestuttavia esimerkiksi perheenjäsenten ja ystävien silmissä. Tämän ymmärtäminen voi auttaa läheisiä pelkäämään oireita vähemmän. Tällöin heidän ei tarvitse aina kysellä potilaan vointia kohtausten aikana. Samankaltaisia neuvoja annetaan Touretten syndroomasta kärsiville potilaille.
Huomion kiinnittäminen pois kehon sisäisistä tuntemuksista. Harjoitukset, kuten aisteihin keskittyvät tietoisuustaitoharjoitukset voivat auttaa toiminnallisten neurologisten oireiden aiheuttamiin kohtauksiin. Tässä harjoituksessa potilas oppii kiinnittämään huomionsa ympäristöönsä kehossaan tapahtuvien oireiden sijaan. Huomion kohde voi olla millä tahansa aistilla havaittavissa. Harjoittelemalla potilas voi maadoittaa aistinsa tavalla, joka poistaa kehon tuntemuksia ja voi helpottaa toiminnallisia tic-oireita.
Aiheeseen liittyvän sosiaalisen median käytön rajoittaminen, jos sillä on merkitystä omille tic-oireille. On hyvä tietää, ettei ole yksin kokemustensa kanssa. Sosiaalisen median käytön rajoittaminen voi kuitenkin olla perusteltua, jos potilas käyttää paljon aikaa katsellen toisten potilaiden kertomuksia tic-oireista.
Oireita laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja stressin hallinta. Tärkeä osa potilaan arviota ja hoidon suunnittelua on mahdollisten vallitsevien stressitekijöiden tunnistaminen. Perhe, opettaja, terapeutti ja muut voivat auttaa sopeuttamaan työtaakan kuormitusta (esimerkiksi koulu- tai työtehtäviä ja ystävyyssuhteita). Voi olla tärkeää oppia tunnistamaan omia tunteitaan, erityisesti stressin suhteen.
Muiden mahdollisten mielenterveyden ongelmien hoito. Tutkimukset ovat osoittaneet, että noin puolella toiminnallisista neurologisista oireista kärsivistä potilaista esiintyy hoidettava mielenterveyden vaiva. Sellainen voi olla esimerkiksi ahdistuneisuus tai masennus. On hyödyllistä tarkastella myös näitä ongelmia, jos niitä esiintyy. Oireenmukainen hoito näihin vaivoihin voi tukea toiminnallisten tic-oireiden hoitoa.
Toiminnallisiin neurologisiin oireisiin perehtynyt fysioterapeutti voi laatia harjoitteita kuntoutuksen tueksi. Harjoitteiden opettelu voi auttaa joitain potilaita ohjaamaan huomiotaan kehon muihin osiin, pois tic-oireista.
Klonidiinin ja aripipratsolin kaltaisia lääkkeitä hyödynnetään toisinaan Touretten syndrooman hoidossa.
Asiantuntijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tällainen hoito ei auta toiminnallisten tic-oireiden hoidossa.
Jos toiminnallisista tic-oireista kärsivällä potilaalla esiintyy myös ahdistusta, pakko-oireita tai masennusta, niihin tarkoitettu lääkitys voi auttaa.
Osalla toiminnalliset kognitiiviset oireet ovat osa huonon terveydentilan kokonaisuutta.
Osalla toiminnallisista tic-oireista kärsivistä potilaista esiintyy myös muita toiminnallisia neurologisia oireita, kuten kohtauksia tai liikkumisen vaikeutta.
Erityisesti nuorilla toiminnalliset tic-oireet voivat olla niin yleisiä, että puhutaan tic-kohtauksista. Nämä oireet alkavat sulautua toiminnallisessa neurologisessa oireistossa nähtäviin kohtauksiin tai liikehäiriöihin.
Muut kipua ja uupumusta aiheuttavat toiminnalliset oireyhtymät voivat pahentaa tilannetta. Samoin mahdolliset muut sairaudet, kuten nivelten yliliikkuvuus, voivat heikentää yleisterveyttä.
Kaikissa toiminnallisissa neurologisissa oireissa, myös toiminnallisissa tic-oireissa, osalla potilaista esiintyy ahdistuneisuutta ja masennusta. Toisinaan näitä ongelmia esiintyy muista syistä. Joskus toiminnallinen oire pahentaa ahdistuneisuutta ja masennusta.
Toiminnallisia kognitiivisia oireita voi esiintyä myös ilman mitään edellä mainituista terveysongelmista. Tämän osion sisältö ei siis kosketa kaikkia toiminnallisen kognitiivisen oireen diagnoosin saaneita. Jos oireet kuitenkin kuulostavat tutuilta, saattaa olla hyödyllistä keskustella asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi kliininen psykologi, neurologi tai psykiatri, jolla on tietoa toiminnallisista oireista, voi auttaa hahmottamaan sairauden kokonaisuutta.
Tämän sivun ovat laatineet alla listatut asiantuntijat. Erityiskiitos Tamy Hedderleylle, Isobel Haymanille ja Christos Ganosille.
Paljon kiitoksia seuraaville asiantuntijoille tämän materiaalin laatimisesta:
Tohtori Tammy Hedderly, lastenneurologi, Tic and Neurodevelopmental Movements Service, Guys Kings and St Thomas’ School of Medicine, Lontoo, Yhdistyneet kuningaskunnat
Professori Isobel Heyman, lasten ja nuorten neuropsykiatri, Psychological Medicine Team, Great Ormond Street Hospital for Children NHS Foundation Trust, Lontoo, Yhdistyneet kuningaskunnat
Tohtori Christos Ganos, neurologi, Charite Hospital, Berliini, Saksa
Tohtori Benedetta Demartini, psykiatri, Milanon yliopisto. Milano, Italia
Tohtori Jose Baizabal-Carvallo, neurologi, Guanajuaton yliopisto, Meksiko
Professori Mark Edwards, neurologi, St George’s, University of London, Lontoo, Yhdistyneet kuningaskunnat
Professori Eileen Joyce, neuropsykiatrit, National Hospital for Neurology and Neurosurgery, Lontoo, Yhdistyneet kuningaskunnat
Professori Jon Stone, Edinburgin yliopisto, Edinburgh, Yhdistyneet kuningaskunnat
Demartini B, Ricciardi L, Parees I, Ganos C, Bhatia KP, Edwards MJ. A positive diagnosis of functional (psychogenic) tics. Eur J Neurol 2014; : 1–7.
Ganos C, Martino D, Espay AJ, Lang AE, Bhatia KP, Edwards MJ. Tics and functional tic-like movements: Can we tell them apart? Neurology. 2019; 93: 750–8.
Baizabal-Carvallo JF, Jankovic J. The clinical features of psychogenic movement disorders resembling tics. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2014; 85: 573–5.
Heyman I, Liang H, Hedderly T. COVID-19 related increase in childhood tics and tic- like attacks. Archives of Diseases in Childhood. 2021; : 8–9.
Robinson S, Hedderly T. Novel psychological Formulation and treatment of “ tic attacks ” in Tourette syndrome. Frontiers in Pediatrics. 2016; 4: 1–7.
Ohjaamme sinut Edinburghin yliopiston lahjoitus-sivustolle. Lahjoituksia käytetään sivuston ylläpitoon ja toiminnallisten häiriöiden tutkimiseen.
